MITTAAMATTOMAN ARVOKAS

Mittaamattoman arvokas, valo
Mittaamattoman arvokas, sairaala
Mittaamattoman arvokas, sairaala

Toisinaan meille ihmisille tapahtuu niin arvokkaita asioita, että kaikki muu menettää merkityksensä. Tai oikeastaan kaikki muu unohtuu. Minullakin on tapana sukeltaa syvälle, kaikki keskittyminen tiukasti kohteessa ja kun olen saanut haluamani nousen taas nopeasti pintaan. Vaarana saattaa olla sukeltajan tauti, muttei se ole kuitenkaan mitään verrattuna siihen, että on saanut haluamansa.

Ja minä sain haluamani ja vielä vähän enemmän.

En ole pahoillani, että täällä on ollut hiljaista, vaikka olen minä teitäkin toisinaan ajatellut, ja sitä että autioituuko tämä majani kokonaan. Mielessä oli kirjoittaa tänne monta kertaa, koska ahdistuksesta syntyy helmiä, mutta olen kuitenkin kokenut parhaaksi vaieta. Ja sitä paitsi, luotan teihin. Että te olette valmiita tulemaan sisään kun kutsun. 

En oleta, että jonotatte TiiPiihini, mutta tiedän ettette häviä. Kyllä te siellä olette, eikä haittaa vaikkette niin nopeasti sisään kerkeäisi, kunhan joskus tulette. Ovet ovat avoinna taas.

Mittaamattoman arvokas, taivas, oksat

Otan kaiken mitä minulle sanotaan vakavasti, usein myös kyseenalaistan ja koitan käyttää omia aivojani, koska karmeinta mitä tiedän on laiskistaa aivonsa tarkoituksella. Joskus joku saattaa kuitenkin tietää asioista enemmän kuin luulenkaan ja jos tarpeeksi vakavasti otettava ihminen käskee karsia kaiken ylimääräisen niin uskon sen. Ja niin minä myös tein. Ensin hammastapurren ja muristen, sitten peloissani, koska tiesin, että sisälläni kasvaa jotain sellaista, joka ei ole korvattavissa millään maailman asioilla.

Minä siis hylkäsin TiiPiini ja puolet muustakin elämästäni, mutten hypännyt laivastani ja jättänyt sitä uppoamaan, koska tiesin, että se lämpö mikä täällä asuu ei muutamassa kuukaudessa häviä mihinkään.

Mittaamattoman arvokas, vauva
Mittaamattoman arvokas, jalat

Jälleen kerran tunsin kuin olisin pyörremyrkyssä. En tiennyt miten minun kuuluu käyttäytyä ja mitä minun kuuluu kenellekin sanoa. Ja sitten kaiken pyörinnän lomassa sain ennakkoaavistuksista ja -merkeistä huolimatta yht´äkkiä haluamani.

Rinnallani lepäsi maailman kaunein ja samalla pienin vauva mitä koskaan olin sylissäni pitänyt. Hän oli täydellinen, mutta minä en kerennyt rakastaa häntä tarpeeksi ennen kuin hän oli poissa. Tiesin kuitenkin, ettei hänelle käy kuinkaan, sillä hän oli valmis saapumaan maailmaan, vaikken itse sitä aluksi halunnutkaan ymmärtää. Hän ei saapunut ihan niinkuin olin ajatellut, mutta toisaalta hän tuli juuri niinkuin pitikin.

Ensimmäisinä päivinä olin hyvin hämmästynyt ja kieltämättä hiukan peloissani. En vielä tuntenut häntä, eikä hän tuntenut minua. Muutama päivä vieraassa nojatuolissa voi tuntua ikuisuudelta ja kun ikuisuuden päätyttyä sain hänet viereeni yöksi, tajusin miten onnekas olen. Minulla oli taas sylissäni täydellinen tytär ja meillä koko loppuelämä aikaa jatkaa matkaa, jonka tunsin jääneen kesken. Vaikka melkeinhän pääsimme loppumetreille asti.

Hän jatkaa matkaansa vielä kauan minun jälkeeni ja tulee kulkemaan omia polkujaan. Ainut mitä voin tehdä on rakastaa. Rakastaa niidenkin päivien edestä, kun en vielä tuntenut häntä ja pelko sekä hämmennys olivat liian hyviä ystäviäni.

Minä olen suunnattoman onnellinen, että saan pitää häntä hetken sylissäni, silittää hänen hentoja hiuksiaan ja valvoa öitä hänen kanssansa. Sillä hän syntyi syliini, enkä aio päästää hänestä irti vielä pitkään aikaan.