Mustarastas


Aloin illan ratoksi miettimään mikä on arkistojeni paras eläinkuva. Luulen, että se on tämä neiti mustarastas, joka suostui eräänä kesäpäivänä vuosia sitten patsastelemaan tovin jos toisenkin kameralleni ja päästi minut yllättävän lähelle tutustuttuamme ensin. Ehkä yhdellä jalalla seisovat lokit tai ihanat pörröiset lokinpoikaset kilpailevat myös ykköspalkinnosta arkistoissani.

Luontokuvauksessa kiehtoo sen hetkellisyys. Niin monta kertaa olen toivonut, että minulla olisi ollut kamera mukana, kun hetki saada se paras kuva on lipunut kamerattomana ohitse. Niin monta kertaa olen kironnut "liian huonoa" kameraani, kun ohitse viuhahtava eläin tai lintu on ollut vain suttuinen pieni piste näytöllä. Monta kertaa olen kironnut objektiivieni riittämättömyyttä, mutta yhtä monta kertaa olen huomannut valittavani turhasta, kun olen oppinut jotain uutta kamerastani. Minun kuvaamisharrastustani ajaa kyllä eteenpäin se timanttisen luontokuvan metsästys. Että jonain päivänä saan sen suloisista suloisemman eläinkuvan tai todistan seisoneeni sen laakean maiseman edessä, josta olen puhunut pitkään. Toisaalta se paras kuva voi myös löytyä lähimetsästä tai tulla yllättäen vastaan silloin sitä vähiten odottaa.

Tykkään kuvata pieniä yksityiskohtia: ötököitä, kasveja, vesipisaroita ja havunneulasia. Silmäni osuvat usein kummallisiin luonnonmuotoihin, joita bongaan milloin mistäkin. Seuraava eläinkohteeni taitaa olla oravat. Nähtiin kuusivuotiaan kanssa kaupunkireissulla kolme oravanpoikasta, mutta annoin hänen hoitaa silloin kuvaamisen. Mentiin Pisaran kanssa eilen etsimään niitä oravia uudelleen, mutta ei niitä enää näkynyt. Meilläkään ei tosin olleet kovin pitkät hermot, kun piti kiitää postiin hakemaan sitä pakettia ja kyytiläinen alkoi kyllästyä jatkuvaan odottamiseen. Tulevaisuudessa siis toivottavasti luvassa ainakin oravakuvia ja arkistojen lokkeja.

Kannatan hidasta elämää nyt kun siihen on mahdollisuus, silti tuntuu että on enemmän ideoita ja asiaa kuin aikaa. Onhan minulla toisaalta loppuelämä käytettävissä, loppuelämä aikaa kuvata, piirtää ja kertoa tarinoita...

....sekä tietenkin etsiä sitä karhua!