Sydänpilvirahka syntymäpäiväkakun korvikkeena

Mustikka, viinirypäle, rahka, jälkiruoka

/\ 500 grammaa eli 2 purkillista rahkaa 

/\ 2,5 desilitraa kuohukermaa 

/\ 200-300 grammaa jäisiä mustikoita

/\ oman maun mukaan sokeria

/\ 10 viinirypälettä

/\ Sekoita kaikki ainekset paitsi kuohukerma keskenään ja maista seosta. Vatkaa kerma ja lisää se nostellen rahkan sekaan. Tasoita rahkan pinta ja sivele se kulhon reunoille aaltoilevasti pilven muotoon. Leikkaa viinirypäleet puoliksi ja viillä niistä vielä viistosti pala pois. Aseta puolikkaat vastakkain sydämiksi silotellun pinnan päälle. 

Mustikka, Viinirypäle, Rahka, Jälkiruoka

Ei minusta ollut sinä päivänä laittamaan ruokaa, kun olimme seikkailleet Pisaran kanssa taas ympäri Kouvolaa bussilla. Pääkin oli sekaisin kuin Haminan kaupunki, josta muuten olen lähtöisin. Vaikka pyöreät vuodet menivät jo viime vuonna, halusin tehdä jotain pientä sen erityisen päivän kunniaksi. Juhlimme siis paremman puoliskoni syntymäpäiviä Subwayn ja rahkan merkeissä.  Eikä minkä tahansa rahkan vaan sydänpilvirahkan. En oikein tykkää ruoanlaitosta, joten motivoin itseäni näpertelyllä. Toimii meikäläisellä. Syön, elän ja hengitän. Jos minulla olisi ollut vielä hippusen enemmän resursseja, olisin pursottanut kermavaahtopalloja pilvenreunoihin. Sitä on kokeiltava joskus.

Sydämet vaan aina ilmestyy jostain ja pilvi syntyi melkein vahingossa, kun rahka lähti lainehtimaan kulhon reunoille. Sitten siihen tuli vielä pupu ja sen kaveri ja ah, maailma on taas tasapainossa.

Mustikka, Rahka, Viinirypäle, Jälkiruoka
Jälkiruoka, Viinirypäle, mustikka, Rahka

Rahkasta tuli varsin maistuvaa ja sitä oli juuri sopiva määrä ainakin meidän kolmen tarpeisiin. Sokerin olisi voinut jättää pois, jos olisi lisännyt viinirypäleitä mustikoiden kanssa itse rahkaseokseen. Harmitti, että hoksasin sen vasta jälkeen päin. Hedelmiä ei koskaan voi syödä liikaa. Se nyt vaan sattuu kuulumaan elämän filosofiaani.

Minulla olisi tarkoitus maltillistaa sokerin syöminen nyt. Se lähti ihan käsistä raskausaikana, eikä ole ottanut talttuakseen tähän päivään mennessä. Kuppi on täyttynyt jo aikaa sitten, mutta olen kehittänyt sokerista vähän liiankin hyvän ystäväni vuosien tasapainon jälkeen. Ääh, ärsyttää kun karkkipussista on tullut yksi suupala vaan ja huomaamatta ihan arkipäivää. Olo on kun hiekkasäkillä ja makeakaan ei ole niin hyvää, koska sitä tulee syötyä liikaa. Aloitan tästä rahkasta. Pienin askelin kohti vanhaa tuttua maltillista sokerin käyttöä. Maistuu sitten hattarakin paremmalle ensi kesänä Tykkimäellä.

Tämä rahka on ihan hyvä vaihtoehto ainakin kakulle!