Mustikkamaalaustarina, osa 2

Tässä vaiheessa projektia on suuri taiteilija jättäytynyt taka-alalle, ja assistentin eli Tarinankertojan on aika ottaa roolinsa haltuun. Tästä pääset tarinan alkulähteille (KLIK!).

Tämäkin osa alkaa hirveistä määristä ajatuksia, taas! Varma ajatus oli valmistaa kartongista kutsukortit Pisaran synttäreille. Ensin ajattelin leikkaavani ne valokuvankokoiseksi ja piirtäväni tai liimaavani kortin keskelle koristeellisen ykkösen tai jonkun hahmon. Mietin myös tulosta, leikkaa ja liimaa- juttuja, mutta se ei tällä kertaa tuntunut oikealta ratkaisulta. Mielessä kävi blingblingit, rusetit ja paljetit. Noh, tulihan siinä sitten mieleen resurssit. Taiteilija vaatii oman huomionsa <3 sekä syksyllä alkavat työkuviot vaatii oman aikansa, siivotakin pitäisi.

 

Koska yksinkertaisuus on kaunista, päätin leikata sopivista kohdista kartonkia vesipisarat, tiputtaa ne kirjekuoreisiin ja pistää postiin. Sitä ennen kirjoittelin taiteilijan nimissä vielä kutsun kortin kääntöpuolelle. Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja erityisen tyytyväinen siihen, etten mennyt prinsessapäissäni sotkemaan taiteilijan työtä millään blingblingillä.

 

Tein ensin yhden pisaran malliksi ja siitä piirtelin loput. Käytännössä piirsin ensin ympyrän, ja sen keskipisteestä viivan ylöspäin, johon vedin reunoista uudet viivat. Hmmm, ehkä olisi ollut hyvä idea ottaa mallikappaleesta kuva.

Joitakin pisaroita ja kartongin kappaleita jäi vielä yli ja niille on jatkosuunnitelma valmiina. Synttäreiden jälkeen on luvassa vielä kolmas osa tälle tarinalle. Jossain vaiheessa starttaa myös uusi trilogia sen mystisen paketin sisällöstä, josta pölisin jo ainakin kuukausi sitten.

 

Siivous kutsuu nyt. Ehkä niitä sisustuskuviakin rupeaa sitten satelemaan, kun saan tämän asunnon tyydyttävään kuntoon, tai ehkä pitäisi kirjoittaa postaus Elämää ydinpommin jäljiltä.