Mikään ei ole niin tärkeää kuin taide ja 4 muuta arkipäivän ajatusta

Meriharakka
Meriharakka
Meriharakka

Toisinaan olen turhautunut ajatteluun ja käyn kaupassa kyselemässä yksinkertaisempaa ajatusmaailmaa ja selvempiä lankakeriä. Kaikkialla myydään vain "Ei oota". Ehkä pitäisi laittaa ajatukset myyntiin. 

Tässä pieni pintaraapaisu siitä, mitä pääni sisällä on kahden viimeisen päivän aikana liikkunut:

/\ Mikään ei ole niin tärkeää kuin taide

Katselin eilen joidenkin taiteilijoiden teoksia verkossa ja ajattelin: "Mikään ei ole niin tärkeää kuin taide". Kaikkien ei tarvitse sitä ymmärtää, mutta mielestäni taiteilijat ansaitsisivat päästä askeleen ylöspäin työmaailman hierarkiassa. Kyllä vaan maailmassa tulisi aika kylmää ja kolkkoa ilman taidetta.

/\ Parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä, on antaa itsensä muuttua

Mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää. Ei tällä menolla edes kalliot. Kun tämä pallo- parka saa liikaa painoa ja painetta päälleen, sanoo se itsensä irti. Merikin on erilainen joka päivä.

Jokainen päivä on mahdollisuus kävellä aurinkoon. Ja jos eilen olit sitä mieltä, että ruisleipä on pahaa, voit tänään rakastaa sitä täydestä sydämestäsi. Ihan turhaa tehdä elämästä vaikeaa takertumalla vanhaan.

/\ Meriharakatkin vahtivat poikasiaan kuin haukat

Tunnen välillä olevani "varo varo äiti" ja vahtivani lapseni menoa liikaakin. Olen valmiina koppaamaan hänet kielekkeeltä syliini ja hänen kompastuessa potkin kiviä pois tieltä. Mut hei, en kyllä päästä häntä liukumäkeen yksin, jos tiedän, että hän tarvitsee vielä auttavan käden. Sanokaa mitä sanotte.

/\ Pitääkö siitä, että haluaa olla yksin tuntea huonoa omaatuntoa?

Sanoin kai jo viime postauksessa, että olen jonkinasteinen introverttiluonne ja kaipaan aika ajoin omaa rauhaa. Ennen rakastin käydä shoppailemassa ja kahvilla yksin. Nykyään se on harvinaisuus.

Toisinaan tuntuu, että hukun maailman meluun ja ajattelen vaan lähteväni kävelemään niin pitkälle, ettei ääniä enää kuulu.

/\ Olen saanut maailman kauneimman ja kilteimmän lapsen

Ajattelen päivittäin, että miten voi olla mahdollista, että olen saattanut maailmaan olennon, joka muistuttaa päivä päivältä enemmän ihmistä. Ja että miten hän voi olla niin kaunis. Ja kaikkien kiukkujekin keskellä tulen yleensä siihen lopputulokseen, että kyllä hän vaan on loppujen lopuksi niin kiltti.

Niin ja sehän on kaikkia kasvatussääntöjä vastaan, ettei lasta saa kehua kauniiksi tai kiltiksi, mutta teenpä sen silti. 

Tarjoukset miljoonista ajatuksista voi jättää kommenttiosioon tämän postauksen alle. Vaihtoa yksinkertaisempaan ajatusmaailmaan voidaan myös harkita hyvän tarjouksen tullessa vastaan.

Vain asialliset ehdotukset otetaan huomioon.

Hyvää päivänjatkoa!