Pieni katsaus kesäretkistä

Pakkaaminen on taitolaji ja kesäretkeilyt lähes parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Lasken tämän reissuputken alkaneen mökkelystä. Neljä päivää meri-ilmassa sai taas ajattelemaan, että minä kuulun merenrantaan. Kuulun niin vimmatusti. Niin paljon, että nuuskin täällä Kouvolassa merituulta kulkiessani kaduilla, kunnes tajuan, että sitä ei koskaan tule.

Mökkireissun jälkeen lähdin meripäiville. Mikä onni olikaan istua ystävän kanssa ison puiston penkillä ja katsella tuulessa huojuvia puita. Miettiä menneitä, maalailla tulevaisuutta ja katsella kaikkia loppuillan hassuja hahmoja. Ihmetellä, että eikö tässä nyt ketään joudu vahtia ja samalla tuntea itsensä vapaaksi kuin tuulessa lentelevät lokit. 

Lähdimme vielä seuraavana päivänä katselemaan mitä annettavaa Meripäivillä oli taaperolle. Kirjoitan meripäivistä piakkoin.

TiiPii

Ja sitten, vihdoin ja viimein, pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti Mikkeliä. Menimme Pisaran kanssa Asuntomessuille ja parempi puoliskoni lähti raveihin. Automatkalla söimme tietenkin mansikoita ja lauloimme kaikki lastenlaulut, jotka taapero osasi.

Käänsin muuten kelkkani asuntomessujen suhteen. Päätin käväistä messuilla avajaispäivänä, sillä se sopi paremmin aikatauluihini ja halusin varmistaa, että näen kaikki kohteet sisältä. Yksi suosikeistani jäi kyllä näkemättä ja tajusin sen vasta tultuani kotiin. Hemmetti, lähden takaisin! Asuntomessuista postausta luvassa myöhemmin.

Mikkelissä yövyimme ihanalla mökillä poukamassa ja seuraavana päivänä takaisinpäin ajaessamme poikkesimme Sippolassa katsomassa sirkusta ja nykytaidenäyttelyä. Taidenäyttelyissä pitäisi käydä paljon useammin, sillä niistä saa niin paljon inspiraatiota ja ajateltavaa. 

Olin niin poikki, etten jaksanut kulkea kamera kaulassa, mutta ainakin Keskilaakson Fb-sivuilta näkee hienoja kuvia sirkusesityksistä.

Ars Sippola 2017- taidenäyttely sai muuten jatkoaikaa syyskuun alkuun, joten suosittelen kaikkia piipahtamaan ihanassa maalaisympäristössä Sippolassa katsomassa nykytaidetta. Näyttely on järjestetty Taidekeskus Antareksessa vanhassa navetassa ja se on mielestäni osuva ympäristö nykytaiteelle. 

Itse tykkäsin älyttömän paljon paperi ja tekstiilitaiteesta, jota näyttelyssä oli esillä ja siitä, että taideteoksista oli rakennettu vaihteleva kokonaisuus, jota kävijän oli helppo seurata ja havainnoida.

TiiPii

Päätimme sitten levähtää tämän päivän kotona ja huomenna suuntaamme kohti Muumimaailmaa. Eikä sitä tiedä vaikka piipahtaisimme samalla reissulla Helsingissä.

Minut on luotu liikkumaan ja siksi olenkin varsin innoissani tästä kesäretkeilystä. 

Joten ei muuta kuin MUUMIMAAILMAAAN!!!

Lue myös muita ajatuksiani:

Taaperon pelastamasta mustasta aamusta

Onnellisuuden elementeistä ja yhdestä unohtuneesta unelmasta

Suunnattomasta ikävästä