PUHUTAANKO SÄÄSTÄ? (ja kalenteriarvonnan voittaja)

Sää, ulkoilu, talvi

Kuka nyt säästä jaksaisi puhua?

Minä, ainakin maanantaisin. Maanantai on oikea päivä katsella taivaalle ja puhua säästä. Maanantai on oikea päivä pysähtyä pimeyteen ja hengittää hiljaa raikasta ilmaa.

Maanantai yrittää vieläkin päästä niskan päälle. Se istuu sitkeästi olkapäälläni ja kuiskailee:

"Maanantai on huono päivä!"

Mutta arvatkaapa mitä? Tänään se ei onnistunut aikeissaan. Eilen illalla päätin, että haluan herätä hyvään maanantaihin, joka tarkoittaa minulle sitä, että pääsen suoraan keittiönpöytään aamupalalle ja siitä suoraan ulos. Enkä millaiseen keittiönpöytään tahansa, vaan sellaiseen, jossa ei ole yhtään ruoan jämää tai roskaa.

Eilen tai oikeastaan toissapäivänä päätin myös antaa taas puhelimelle porttikiellon makuuhuoneeseen ja se takaa kyllä paremmat unet. Koita vaikka!

Hyvä päivänaloitus takasi sen, että minulla oli aikaa orientoitua alkavaan sirkuskauteen ja vaikka pieni väsymys meinasikin ottaa vallan keskellä päivää, niin saimme sen Pisaran kanssa selätettyä ja illan sirkustunnit antoivatkin sitten hyvää virtaa loppuiltaan.

Lapsen nukahdettua ajattelin vielä joogata vähän, sillä nyt tuntuu siltä, että kaipaan vähän syvävenyttelyä, joten valitsen todennäköisesti Yin joogan illan harjoitukseksi.

Sää, ulkoilu, talvi, heijastus

Olen myös ymmärtänyt, että usein se mikä ärsyttää muissa ihmisissä, heijastuu suoraan minuun itseeni. Voin siis tarkastella itseäni ja miettiä miksi joku asia ärsyttää tai oikeastaan mihin heikkoon kohtaan se osuu. Kehitän ja muutan mielummin itseäni kuin käytän energiaani muiden elämien muuttamiseen tai sen miettimiseen mikä heissä on vikana, sillä me emme ole tulleet tänne muuttamaan toisiamme, vaan elämään kukin omalla tavallamme.

Sää, ulkoilu, talvi, puu
Sää, ulkoilu, talvi, puu

Kävin viime viikolla erään ystäväni luona, jonka pitäisi kirjoittaa sisustusblogia, ja näin siellä kauniin printin puunlatvoista. Se inspiroi minua kuvailemaan puita ja mielestäni onnistunein otos on tuo viimeinen kuva koivujen latvoista. Sopivan yksinkertainen ja tyhjä. Tavallaan vähän melankolinen ja juuri siksi niin kaunis.

Sää, ulkoilu, talvi

En oikeastaan tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta nautin ihan älyttömästi näistä talvikeleistä. Kaukana on ne päivät, kun rämmin puoliväkisin loskassa. Ilma on ihanan raikasta hengittää ja olo niin reipas, kun ulkoilee joka päivä. Ulkoilu kuuluu priorisointilistani kärkeen ja ehkä paras asia minkä äitini on minulle opettanut on se, että ulkoilla pitää joka päivä vähintään tunti. 

Ajattelen aina, että paras lahja minkä voin lapselleni antaa on luontoyhteys. Toivon, että hän löytää suuret seikkailut metsästä ja oppii nauttimaan luonnosta. Itsellänikin on parantamisen varaa, mutta sen vaan sanon, että jos joku siellä ruudun toisella puolella miettii, ettei ole varaa viedä lasta harrastuksiin tai antaa hänelle elämyksiä niin mene metsään. Sen arvokkaampaa lahjaa ei voi lapselle antaa kuin luonnossa liikkuminen ja se päihittää kaikki harrastukset 100-0. 

Mennään siis metsään ja puhutaan säästä useamminkin.

P.S. Kalenteriarvonnan voitti Viivi Korpela. Mutta älä  huoli, jos voitto ei osunut kohdallesi, sillä ihan pian saat toisen mahdollisuuden voittaa vähintään yhtä hienon kalenterin. Pysy kanavalla!