Rauli- myrsky

 


Rauli riehui eilen niin voimakkaasti, että tarrasin lintubongarin käsivarteen lenkillä. Kun puiden latvoja vilkaisi näytti siltä, että ne kaatuvat hetkenä minä tahansa niskaamme. Kiroilin Raulin kanssa kilpaa. Hän lennätti lehtiä, kolisutteli kattoja ja koetteli puiden kestävyyttä. Minä kiroilin kameraani, manasin valovoimatonta objektiivia, kaipasin tarkennuspisteitä ja lisää ulottuvuuksia kuvaamiseeni.

Myrsky leppyi aamuun mennessä niin kuin minäkin. Rauli häipyi tuulen mukana pois ja minä otin kamerani kainaloon, silitin sitä nätisti ja kiitin tuhansista kuvista. Haikein mielin myönnän, että olisin valmis siirtymään eteenpäin.

En tee sitä kuitenkaan vielä. Kaikella on aikansa ja paikkansa!