Sinne meni kesä ja Meripäivät!

Kesä, Kotkan meripäivät
Kesä, Kotkan meripäivät
Kesä, Kotkan meripäivät

Ihan ensimmäisenä on pakko mainita – silläkin uhalla, että saan vihat niskaani – että aloitin joulusiivouksen. Huomaan, että raskauden viimeinen kolmannes tekee tuloaan. Pakottaa öisin heräämään milloin milläkin verukkeella (vessähätä, kissojen rallikilpailut, napero kääntyy sängyssään, joku kuorsaa, vauva potkii tai ei potki jne.). Epäilen kyllä, että maailma valmistuu vauvalle. Öisin heräämistä pitää alkaa harjoitella hyvissä ajoin ja ajattelin tehdä uuden perheenjäsenen saapumisen itselleni mahdollisimman helpoksi. Marraskuussa ulkoilen, makoilen sohvalla lapsien kanssa, valokuvaan ja kirjoitan. En tongi kaappeja, sillä ne ovat jo silloin tyhjät tavaroista. Vain tarpeellinen on olemassa ja se riittää.

Sinne meni kesä, mutta ehditiinhän me sentään käydä Meripäivillä. Harkittiin höyryveturikyytiä Annan tavoin, mutta päädyimme trooppiseen junaan. Pisara on matkustanut pienestä pitäen junalla milloin minnekin ja usein kun kävelemme keskustaan aseman läpi hän kysyy milloin on seuraavan junamatkan vuoro.

Toisinaan haluaisin vastata, että heti. Otetaan tuosta pingviinijuna ja ajetaan vaikka Rovaniemelle katsomaan poroja, jonnekin mistä löytyy merenranta tai mennään vaikka Venäjälle. Nukutaan taivaanalla ja katsellaan pilviä. Ei välitetä mistään muusta kuin siitä, että saamme olla osa tätä maailmaa, joka pyrkii koko ajan viemään meitä kauemmas luonnosta. 

Sen jälkeen muistan, että huomenna on työpäivä ja olen ihan tyytyväinen siitä, etten voi lähteä sillä sekunnilla. Ajattelen kerääväni vähän voimia ja rahaa ennen junaan astumista.

No, eräänä perjantaina se päivä kuitenkin tuli. Päivä, jolloin emme ajaneet Rovaniemelle vaan hyppäsimme Kotkan Satamaan menevään junaan. Olin pukenut jalkaani kesä luottokengät ja mekon. Ja niin me matkustimme muumilipun ja muutaman muun lappusen voimin Kotkaan.

Kesä, Meripäivät
TiiPii, Elokuu, Maretarium
TiiPii, Elokuu, taapero

Taapero hurmaantui tivolista ja ennen kuin huomasinkaan oli se käynnyt ainakin kuudessa laitteessa kiharat hulmuten. Ja se oli ehkä Meripäivien paras anti meille. Pisaran hymy on sata kertaa parempi asia kuin kymmenen euron kiinalainen muovikoira. Vietimme Meripäivät pääosin satamassa kalaa ja jäätelöä syöden, Maretariumin arkkitehtuuria ihaillen ja iltapäivällä kävimme vielä lasten meripäivillä. 

Iltamenot jäivät tänä vuonna väliin, sillä enemmän viehätyn nyt takapihasta ja hiljaisista hetkistä kuin hälinästä. Oikeastaan ainut asia mikä vähän harmittaa on se, etten kerennyt asuntomessuille, mutta onneksi pääsen niistä Kouvolassa olevista kirjoittelemaan pian.

Aionkin nyt siirtää TiiPiin syksyyn vielä viimeisten työviikkojen kautta. Otan sen vastaan mielelläni. Syksyisen ilta-auringon ja tuulet, kohta kypsät pihlajanmarjat. viimeisten yrttien säilömisen ja pimenevät illat, joilloin sytytän kynttilät lattialle ja perustan oman joogastudion yhden ikkunan alle.