Starboxin bloggaajatapaaminen: Kymijoki, kirjoitusvinkkejä, käärme, kirkko ja kahvia

Taivas oli kauniin sininen ja pilvet näyttivät juuri siltä, että niiden päälle voisi kiivetä, jos vain löytäisi tarpeeksi pitkät tikapuut. Ajelin perjantaina Starboxin bloggaajatapaamiseen Aholafarmille Haminaan ja sää oli mitä mainioin.

En tullut tänne kuitenkaan puhumaan säästä, vaan käärmeistä, yhdestä vaskitsasta tarkkaan ottaen. Se luikerteli tiellä palatessamme metsäkirkolta takaisin farmille ja herätti koko bloggaajaporukan kiinnostuksen. Onhan se aika hauskaa, kun iso joukko ihmisiä pyörii yhden käärmeen ympärillä. Uskon, että käärme jatkoi matkaansa tyytyväisenä minne nyt ikinä olikaan matkalla. (Muok. Oikeasti hän on jalaton lisko!)

Vaskitsa, käärme

Tapaamisemme alkoi maittavalla lounaalla, jonka söimme Aholafarmin aitassa. Olennaisuuksia- blogista löytyy hienoja kuvia lounastarjoiluista. Teemana oli lähiruoka ja sehän ruokkii tunnetusti kehon lisäksi myös sydäntä. Olisin voinnut istua pöydässä ainakin seitsemän tuntia pelkästään syömässä. Onneksi ohjelmaan oli aikataulutettu Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakan osuus, sillä olisin haljennut ennen pitkään, jos joku ei olisi keskeyttänyt syömistäni. 

Hän jakoi meille hyviä kirjoitusvinkkejä ja siinä onkin taas pala purtavaa. Haluan tietenkin kehittää blogiani eteenpäin ja olisinkin otettu, jos painaisit aina tähteä postauksen lopussa, jos pidät lukemastasi, eikä kommentin jättäminenkään ole kiellettyä. 

Minuun puri pihlajanmarjamehu, jota saimme lounaan jälkeen kahvin kanssa ja jäinkin miettimään, että miten sitä voisi itse valmistaa. Olen kiinnostunut villiyrttien käyttämisestä ruoanlaitossa, mutten ole tehnyt mitään asian eteen. Tilalla ollaan järjestämässä kesällä villiyrttikurssi, eikä sen 30 euron hintakaan huimaa päätä. Kannattaisikohan tarttua tilaisuuteen? Vierailun perusteella kyllä, sillä paikka oli varsin sympaattinen ja lounaspöydässä tarjolla ollut nokkosrieska ja yrttivoi olivat todella hyviä.

Niittykukkia- blogin Annalle heittämäni ajatus siitä, että kamerastani tulee löytymään pelkkiä havunneulasien kuvia, piti jokseenkin paikkansa. Keltainen sammalkuvio mukipidikkeessäni hymyilytti yhtä paljon kuin ajatus siitä, että täältä löytyy taas pelkkiä havunneulasia.

Tervetuloa havunneulashullun matkaan! Olet erittäin tervetullut seuraamaan edesottamuksiani.

Lupaan muuten linkkailla FB-seinälleni muidenkin postauksia päivästä sitä mukaan kun niitä tulee ulos, sillä minä ja kamerani ei oikein oltu valppaina. Koskenlaskukuvia on varmaankin tulossa Katalogin Katariinalta ja tuo alla olevat ryhmäkuvat ovat peräisin Lumotun polun Annilta, joka vaikutti ihanan energiseltä ja iloiselta naiselta ensi tapaamisen perusteella.

Pidän vielä unelmani merenranta häistä, mutta Ahola farmin metsäkirkko olisi varteenotettava paikka mennä naimisiin, jos tekee mieli sitoa itsensä toiseen ihmiseen loppuelämäksi. Itse aion odottaa eläkeikää ja järjestää sitten kunnon juhlat. Jos kukaan ei kestä minua siihen asti, niin kävelen sitten itsekseni häälauluja hyräillen vaaleanvioleteissa hiuksissani kohti auringonrantaa ja ajattelen, että mikä kunnia onkaan, että olen saanut tutustua kaikki menneet vuodet niin hienoon persoonaan kuin itseeni. Pientä itserakkautta taas tänään ilmassa!

Kirjoittaminen on muuten Pekka Lakan sanoin hieno mahdollisuus kehittää itseään ihmisenä. Olen ennen hääjuhliani kirjoittanut tuhansia postauksia ja artikkeleita, joten toivoa sopii, että viisaus ja seesteisyys lisääntyvät samaa tahtia. 

Taivas

Kirkon jälkeen ajelimme kultaanrantaan Erämys - Keisarinkosket Oy:n hellään huomaan ja kerkesimme napata porukasta ryhmäkuvan. Taisin juuri kuvaushetkellä nähdä jonkun mielenkiintoisen muurahaisen, jonka touhuja oli pakko seurata :D Paikassa oli upeat maisemat ja myöhemmin kesällä alkava koskijooga houkuttelisi kyllä todenteolla, jos asuisin yhtään lähempänä.

Seuraavaksi kahvifriikki sisälläni huusi taas hallelujaa, sillä jo tutuksi tullutta nokipannukahvia oli taas kuksa tolkulla tarjolla ja kofeiinin voimin olikin hyvä valmistautua tulevaan koskenlaskuun, josta minulla ei tietenkään ole yhtään kuvaa, sillä en halunnut ottaa riskiä, että reissu jää puhelimeni viimeiseksi.

Olin kuitenkin varsin vaikuttava näky hiukan isossa pelastusliivissä ja saappaissa sekä keltaisissa sadehousuissa. Oli vielä pakko tarkistaa Erämyksen henkilökunnalta, että säilyn hengissä liivien kanssa, jos tipun veneestä. Liivit oli onneksi sen verran jämäkät, että pääsin hyppäämään kumiveneen kyytiin lipumaan pitkin Kymenlaakson Amazonia

Olisin koska tahansa lähtenyt toiselle kierrokselle koskeen, sillä en saanut vielä tarpeekseni niistä kolmesta laskusta. Mela tekniikassani tosin taitaa olla vähän parantamisen varaa, sillä taisin huidella sillä Annaa päähän ennen kuin olimme edes kunnolla päässet rannasta irti. Vähän minua tietenkin jännitti, mutta koska veneessämme oli paras Pappi, minkä tiedän, ajattelin että turvassa tässä ollaan. 

Koskenlaskun jälkeen loimulohi teki kauppansa, ansioituneet bloggaajat saivat palkintonsa ja siitä sitten pikkuhiljaa valuimme kohti kotia. 

Yksi bloggamisen parhaita puolia taitaakin olla se, kun pääsee tapaamaan muita kirjoittajia ja tekemään kaikkea kivaa.

Kiitos onnellisesta päivästä kuuluu Starboxille, kaikille niille henkilöille, jotka tekevät töitä tähtilaatikon kulisseissa ja tietysti #visitkotkahaminan tyypeille, jotka olivat mukana menossa.

TIIPII KIITTÄÄ JA KUMARTAA <3

P.S. Tästä voit lukea postaukseni edellisestä blogitapaamisesta Tertin kartanossa ja täältä löydät lisää unelmiani.