Salaisuus Nuuksiossa ja 5 muuta viikon aikana tapahtunutta asiaa

TiiPii, kukat, sinivuokko

Koska tämän blogin koko fokus on tuntunut olevan hakoteillä, ajattelin kirjoittaa satunnaisia ajatuksia viikon varrelta. Tulevaisuudessa aion kirjoittaa taas luontoretkeilystä (Ja hei, se Nuuksion juttu onkin pian tulossa), hyvinvoinnista, luonnonkosmetiikasta (Olen vihdoinkin löytänyt muutaman superhyvän tuotteen itselleni) ja liikunnasta.

Välillä tuntuu kornilta yrittää kirjoittaa hyvinvoinnista, kun itse taistelee sen kanssa jatkuvasti. Haluaisin kuitenkin mielelläni tänne kirjoittaa selviytymisestä ja vinkkejä siitä miten hankalat tilanteet pystyy kääntämän voitoksi. Tuntuu kuitenkin, etten halua vieläkään halua kirjoittaa ihan kaikkea, vaan ajatella asioita ihan rauhassa ja hiukan harkita sanojani.

Näen kuitenkin, että kokonaiskuva elämästäni on ihan onnellinen ja uskon, että parhaat ajat ovat edessä. Oikeasti haluaisin elää niitä nyt ja tavallaan elänkin, mutta hankalaa tilannetta auttaa se, että usko ja tieto paremmasta on olemassa. Tämä on vain vaihe, vaikka se tuntuu ikuisuuden kestävänkin.

Mutta nyt viime viikkojen ajatuksiin:

/\ Mietin lapsimessuille menoa

Mieli olisi aavistuksen tehnyt lähteä lapsimessuille, jotka järjestettiin vähän aikaa sitten messukeskuksessa. Jotain jouduin kuitenkin jättämään väliin, koska keväällä tuntuu aina olevan tekemistä ja menemistä. Vähän harmitti, kun lippukin olisi takataskussa ollut, mutta tänäkään vuonna lapsimessut eivät priorisoinnissa pärjänneet. 

/\ Hektinen viikonloppu

Viime viikonloppuna osallistuin kahteen kevätnäytökseen. Toinen oli Sirkuskoulun kevätshow ja toinen Tempon kevätkarnevaalit. Näytökset veivät aikalailla koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin ja sunnuntaina suuntasinkin puolentunnin vaatteiden vaihdon kautta junaan, joka kuljetti minut Leppävaaralle, josta hyppäsin Nuuksioon menevään bussiin, josta vaelsin vierailulle kansallispuistoon.

Viikonloppu luonnossa oli tervetullutta vaihtelua tähän muuten niin laahustavaan arkeen, vaikka ikävä taaperoa kohtaan välillä vaivasikin. Nyt pitäissi enää lopettaa se laahustaminen ja pistää reipaaksi kävelyksi niin eiköhän se arkikin pian kannoille kirisi.

/\ Työnhaku on yhä päällä

Vielä ei ole tärpännyt ja hakemusten lähettäminen tyssäsi kiireisen kevääseen. Työhakemusten kirjoittaminen tuntuu jokseenkin jähmeältä, mutta uskon, että kynä on pian teroitettu. Haussa olisi "kesätyö", josta saisi asiallisen palkan ja yöllä saisi olla kotona.

Tuntuu, että äitiyden ja viime vuosien myötä koko työidentiteetti on kadonnut. Siinä missä ennen tiesi tasan tarkkaan millainen työntekijä on ja mitkä on omat vahvuudet, niin nykyään joutuu vähän tarkemmin miettimään mitä kirjoittaa ja mitä paikkoja hakee. Olen huono valehtelemaan ja välillä raivostuttavan rehellinen, joten työhakemuksiinkaan, en pysty mitään ihan puuta heinää kirjoittaa, mutta jos tätä joskus joku työnantaja lukee niin tiedättepä, että saatte sen mitä kirjoitan.

Toisaalta luovia ajatuksia putkahtelee yötä päivää päähän ja haateena lienee påostia mitkä niistä toimii ja mitä kannattaisi lähteä toteuttamaan. Toisaalta tiedän kyllä jo ainakin mikä on yksi unelmani ja sen aion toteuttaa vielä.

TiiPii, esine

/\ Salaisuus Nuuksiossa

Pakkasin reppuani viikonlopun reissulle ja yhtä useasti, kun otin tuon askarrellun helistimen pois repusta, ilmestyi se sinne uudelleen. Sumuisena aamuna löysin sen sitten taskustani ja päätin ikuistaa sen Nuuksiossa. Se taisi olla onnen esineeni vaelluksellamme ja heti kun löysin sen taskustani, alkoi sumu väistyä auringon tieltä.

Sumu lipui aavan järven päältä karkuun ja siinä hetkessä tunsin itseni aika onnelliseksi.

/\ Kevään ensimmäiset kukat ja ajatus siitä pystyisikö joskus retkeillä yksinään

Astellessamme aavemaiseen koivumetsään – josta minulle kaikessa kevään kalseudessa tuli lähinnä mieleen Walking Dead –kaivautuivat sinivuokot esiin lehtien alta, eikä metsä ollut enää lainkaan pelottava.

Illalla mietimme nuotion ääressä, uskaltaisiko yön yli retkeillä yksinään. Onhan se pelottavaa ja itse sain ainakin pientä stressiä jo siitä, että selviydynkö Nuuksioon asti yksinäni, kun muut oli menneet edeltä. Lähinnä mietin, että pääsenkö lähiliikenteen bussilla perille, jos pitää vaihtaa. Ja silti sen aina tajuaa, kun on matkalla, ettei mitään voi tapahtua, muuta kuin jäädä bussista väärällä pysäkillä ja sekin on epätodennäköistä, kun busseissa lukee pysäkit.

Kun jäin viimeiselle pysäkille, eikä vastaantulijoita vielä näkynyt mietin, että olisinko yksin pystynyt lähteä kävelemään keskelle metsää. Ehkä. Ja kerran olenkin tutun ja turvallisen ketun eli Repoveden sylissä kävellyt pillkopimeässä yksinään ja odotellut samoja ystäviä vastaan saapuvaksi.  Kuka tietää vaikka testaisin joskus yksin retkeilyä. Tekisin sen varmasti Repovedellä ensin.

/\ Postausaiheet

Saan jatkuvasti uusia postausaiheita päähäni, mutten koskaan muista kirjoittaa niitä ylös. Tällä hetkellä mielessä pyörii aiheet: Voiko harrastustuksella elättää itsensä?, Onko luova työ oikeaa työtä? ja Mistä onnellisuus koostuu? (Lähteekö se muista ihmisistä vai itsestä?).

Mieleni tekisi myös miettiä mikä ihme estää meitä olemasta onnellisia ja miksi näemme usein esteet ennen mahdollisuuksia. Ihminen itse on itsensä pahin este ja kieltämättä välillä itsekin mietin, että mistä nyt kiikastaa, kun joka toinen päivä ahdistaa. Toisaalta ihan yhtä hyvin tiedän, että avaimet onneen on omissa käsissäni. Niitä ei kanna kukaan muu.

Pakko kuitenkin todeta, että lapsellisena kaikki edistyy hitaammin kuin ennen ja jotkut asiat on hiukan mutkikkaampia. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä ja suurempia suunnitelmia kuin ennen. 

Tässä oli siis päässäni käynneitä satunnaisia ajatuksia viikon varrelta. 

Mitä sinä olet ajatellut viikkojen mittaan? Kerro vaikka kommenttiboksissa, jos huvittaa.

Lue myös muita ajatuksiani:

3 x mihin aika oikein kuluu?

Jokaisen matka on ainutkertainen ja muita ajatuksia viikon varrelta

Viikon parhaat eli tropiikin rakennusta ja kuusi muuta asiaa