Sydämellistä uutta vuotta!

TiiPii, uusi vuosi

No niin. Tässä sitä ollaan koneen ääressä keskellä yötä kahden tunnin väsytystaistelun jälkeen. Luulin ettei postausta irtoa, räkää irtoaa sitäkin enemmän. Saimme joululahjaksi jonkun inhottavan ja katalan viruksen. Hyi olkoon! Enää alle vuorokausi niin vuosi vaihtuu.

*Villit päänsisäiset aplodit*

Jos vuotta 2016 pitäisi kuvata yhdellä kuvalla, piirtäisin sydänten kaatopaikan. Piirustuksen, jossa on kasa sydämiä sikin sokin. Harmaita ja väljähtyneitä. Liian vanhoja. Niistä lähtisi kitkerä ja katkera haju. Sellainen on vuoteni ollut. Mutta. Iso mutta. Päällimmäisenä lepäisi pieni sydän ylösalaisin, vaaleanpunainen. Se on se, jonka kaikki harmaat sydämet ovat halunneet pitää kasan päällimmäisenä, sillä se tuoksuu ihanalle ja kikattaa itsekseen niin että koko muu kasa hytkyy sen alla.

Ja se sykkii niin voimakkaasti, että se on nyt alkanut heitellä ympärilleen kultaista kimallusta. Lopulta kaikki harmaat sydämet ovat kultaisen kimalteen peitossa, eivätkä ne voi olla huomaamatta olevansa yhtä. Vaaleanpunainen nauru tarttuu ja harmaat sävyt alkavat vähitellen muuttua taas vaaleanpunaisiksi ja oranssisävyisiksi. Huomaamattaan ennen niin harmaat sydämet asettuvat yhteen rintamaan ja muodostavat itselleen kodin, jossa asuu rakkaus. Sellainen on vuosi 2017.

P.S. TiiPiissä puhutaan vuonna 2017 sydämellisestä sisutuksesta, yhden äidin filosofiasta ja siitä kaikkein lojaalimmasta ystävästä – luonnosta.