Bloggaajatapaaminen – Ruusukahviriippuvuutta ja puun istutusta Tertin Kartanossa

*Yhteistyössä: Tertin Kartano

Tertin kartano, päärakennus
Tertin kartano, miljöö
Tertin kartano, bloggaajatapaaminen
@ Niittykukkia Anna
Heli, Tertin kartano, historia

Jälleen kerran kurvasimme Niittykukkia Annan kanssa ihastuttavaan Tertin kartanoon Starboxin ja Pontin bloggaajatapaamiseen. Jo saapuessa olin kiljuvan nälkäinen, sillä syömisen sijasta olin taittanut jo aamulla pienen merimatkan saaristosta kotiin ja ajanut autoa puolisentoista tuntia ja vielä innostuin muutamaa tuntia ennen lähtöä markkinoimaan ja hoitaamaan Luovan liikunnan tunteihini liittyviä yhteydenottoja ja sainkin monta uutta osallistujaa tunneilleni.

Tertissä paistoi aurinko täydeltä terältä ja onneksi, en itsekään lähtenyt liikkeelle toppatakissa, vaikka juuri aamulla se vielä oli päälläni. Tertissä olisi tarennut vaikka bikineissä ja tällä kertaa myös miljöö näyttäytyi ihanan keväisenä tunnelmallisen talvikartanon sijaan. Niin, kävinhän minä pari vuotta sitten kartanossa talvella ihan samoissa merkeissä.

Vastassa meitä oli Starboxin väki ja ihastuttava Heli, jonka säihkyvää ja valovoimaista ulosantia ihailin jo talven tapaamisessa. Tälläkin kertaa Heli kertoi meille elävästi kartanon historiasta ja johdatti meidät kierrokselle Kartanon kiehtovaan maailmaan. Jotain muutakin säihkyvää bongasin Helin ulkoasusta, mutta siitä kerron lisää myöhemmin.

Me istutettiin yhdessä puu

Matkalla Tertin kartanon arboretumiin
Metsälehmus, Tertin kartano
Metsälehmus, istutus, Tertin kartanon Arboretum
Metsälehmus, istutus, Tertin kartano, Arboretum
Tertin kartano, Arboretum
Kuohuviini

Sen oksille linnut laskeutuu. Ainakin useamman vuoden päästä, kun hän on kasvanut isommaksi ja komeammaksi. Uskon, että puilla on sielu. Ehkä myös muistatte Antti Tuiskun kappaleen, josta taisi tulla itselleni korvamato puun johdosta. On sitä paljon pahempiankin korvamatoja, Antti Tuisku on ihana.

Heli johdatti meidät siis Kartanon pieneen arboretumiin, jossa Starboxille ja Pontille istutettiin oma metsälehmus. Istutukseen valittiin Anna, Jukka ja Anni. Ja niin vaan puutarhurin tarkan silmän tarkkaillessa vierestä pääsi puumme maansyvyyksiin turvallisesti. Ja onhan se nyt hienoa, että meillä on oma puu, joka kasvaa ja vahvistuu vuosi vuodelta.

Istutuksen jälkeen tarjoiltiin kuohuviiniä ja meille luopioille mansikkaraparperimehua. Ja hyvää mehua olikin, vaikka myöhemmin illallisella tarjoiltu puolukkamehu oli ehkä vielä parempaa. Tai miksi niitä pitäisi edes vertailla. Molemmat mehut maistuivat suussa makealle ja aidoille.

Kartanon kasvimaalta päätyy moni yrtti ja juures suoraan ruokapöytään

Tertin kartano, kasvimaa
Heli Tertin Kartano kasvimaa

Kartanon kasvimaa oli vasta heräilemässä kesään ja myöhemmin juurekset ja yrtit päätyvät kartanon herkulliseen noutopöytään. En yhtään panisi pahakseni kahvia keskellä kasvimaata tai lasitetulla terassilla. Tuostahan voi melkein nähdä puumme ja puuta on ehdottomasti tultava vielä jossain vaiheessa elämää katsomaan.

Ihailen muuten Helissä myös hänen jatkuvaa läsnäoloaan ja elävää kerrontaa. Nainen on selvästi paikallansa, sillä niin paljon tietoa Heliltä löytyy kartanosta ja niin monta tarinaa mahtuu hänen taskuihinsa.

Kekseliäitä lasikarahveja myydään Tertin pienessä puodissa

Terin kartanon lasikarahvi
Tertin kartanon lasikarahvi

Seuraavaksi sukelsimmekin sisään kartanon puotiin, jossa on ihastuttavia Tertin kartanolle varta vasten suunniteltuja tuotteita myynnissä. Lasikarahvi ja erilaiset maustesekoitukset jäivät parhaiten mieleen. Ja ruusut. Ruusua löytyy saippuoista, teestä, kahvista, kynttilöistä ja hyytelöistä. Koska olen kehittänyt itselleni ruusuriippuvuuden kasvosuihkeen muodossa, olisin hyvin voinnut täyttää ostoskorini ruusuilla. Ruusukahvia saimme maistaa jälkiruoalla myöhemmin ja kyllähän se kielen vei mennessään ja toi kahviin ihanan pehmeän aromin. Luulen, että ruusu on ihan hyvä riippuvuuden lähde!

Koska olen yhä ja vieläkin lasikarahvia vailla, harkitsin taas sellaisen ostamista kotiini. Toistaiseksi se jäi kuitenkin laihan lompakkoni takia takia hyllyyn ja mukaan lähti Tertin oma olut Karu arki tuliaisiksi paremmalle puoliskolle. Huomasin sitten tutustuessani Tertin verkkosivuihin, että karahviin saa tilattua myös verkkokaupasta ja jos lompakkoni onnistuu ahmimaan tänä kesänä, voisin karahvin kotiuttaa. Niin kauan olen kaivannut lasikarahvia ja totta vie käyttäisin sitä joka päivä vesikarahvinani, koska kauniita esineitä ei koskaan saa olla niin paljon, että ne ovat liian kauan kaapissa piilossa.

Parasta karahvissa on se, että sen voi tuunata omanlaisekseen. Vaikka jollain tavalla viehätyn yksinkertaisuudesta niin rakastan myös monikäyttöisiä ja kekseliäitä esineitä, joissa on klassikkoainesta. Karahvissa on pieni luola sisällä ja sinne voi laittaa vaikka kasveja tai havuja sisään. Siinä on mielestäni luottoastia-ainesta, sillä jokaiseen niistä on kaiverrettu oma numerosarja pohjaan ja mielestäni se tekee astiasta henkilökohtaisemman.

Seuraa kultaisia kenkiä kellariin

Kengät, Heli, Tertin kartano
Tertin kartanon Kellari
Tertin kartanon kellari

Niin. Harakan luonteisena iskin silmäni Helin upeisiin kultaisiin kenkiin. Kuvasin niitä useampaan otteeseen ja mietin itsekseni, että onko se epäkorrektia. Valokuvaus on kyllä yksi lempiharrastuksistani, oli kyseessä sitten koivu tai kengät, mutta se herättää myös paljon ajatuksia. Missä on ok kuvata ja missä ei. Huomaako kukaan, että tuijotan silmät kiiluen kultaisia kenkiä? Tällä kertaa olimme kuitenkin bloggaajatapaamisessa ja tiesin, että on jopa suotavaa saapua paikalle kamera kaulassa ja muutenkin uskon, että kohteliaisuudella ja uteliaisuudella pärjää pitkälle.

Seurasin kiiltäviä kenkiä ihanan viileään kellariin. Minulle oli tullut matkalla hiukan heikko olo ja totta puhuakseni punoin jo päässäni juonta, että kenet huudan ottamaan kopin, jos pyörryn puodissa vai valitsenko vaan pehmeimmän paikan, johon romahtaa. Onneksi ei tarvinnut ottaa suunnitelmaa käyttöön, sillä kellarin viileys ja matkan varrella tarjoiltu vesi auttoi minua pysymään tolpillani.

Vesipuolukat ja muut kellarin herkut tekeytyvät viileässä valmiiksi ruokapöytään ja onhan kellarissa myös kaikenlaisia tuotekehittelyjä menossa. Mielestäni on upeaa, että pystytty luomaan tälläisiä yksittäisiä upeita elämyskohteita ketjukohteiden rinnalle. 

Ja viimein kellarin jälkeen oli aika suunnata päärakennukseen ihastelemaan miljöötä ja nauttimaan noutopöydän antimista, joka ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa.

Tarinoita kertovassa miljöössä kelpaa nauttia ainutlaatuisen noutopöydän antimista

Tertin kartanon miljöö
Tertin kartanon miljöö
Tertin kartanon miljöö
Tertin kartanon miljöö
Tertin kartanon miljöö

Tertin kartanon miljöö on upea. Historiaa ja tarinoita huokuva päärakennus tarjoaa erinomaiset puitteet nauttia illallisesta. Katariina ja Anna kuvasivat sillä aikaa ympäristöä, kun itse näköjään keskityin erilaisten eläinten bongailuun. Mutta hei, harrastukset kullakin. Jos ei niitä eläimiä luonnossa saa vangittua linssiin niin tertissä sitten. Ja tarinat kannattaa mennä kuuntelemaan itse, minä en niitä niin elävästi osaa kertoa kuin kuuluisi.

Anna muuten sopi niin hyvin Tertin miljööseen, että melkein palkkaisin hänet kävelemään ympäri kartanoa kauniissa kukkamekossaan.

Noutopöytä, Tertti
Noutopöytä, karahvi, Tertti

Kattaukset Tertissä olivat kauniita ja karahvit pääsivät hienosti esiin ruokapöydässä. Voisihan tuonne sisälle vaikka kirjoittaa viestin rakastetulle kukan kera. Että jos joku nyt haluaa tehdä vaikutuksen lähimmäiseen niin olen kuullut huonompiakin keinoja kuin vesikarahvi viestillä. Kaikkea kannattaa yrittää, vai mitä?

Noutopöytä, silakat, Tertti
Noutopöytä, Tertti
Noutopöytä, mansikkamahlajuoma, Tertti
Noutopöytä, Tertti
Kakkua Tertissä

Perjantai-illan keväinen menu oli pyhitetty rakkaudelle. Mansikkamahlajuoma tarjosi päivän vitamiinipommin ja aiheutti sen verran riippuvuutta, että oli pakko ottaa tänään lähikaupasta ulkomaisia mansikoita edes muistuttamaan tuosta herkullisesta shotista. Yleensä en lämpene lihalle, mutta kaikkia menuussa mainittuja lihoja – sekä alku- että pääruoan – täytyy kehua vähän. Niin mureita, sileitä, hyvin valmistettuja ja maistuvia ne olivat. Ei yhtään haitannut syödä toista kertaa Tertissä, sillä tämä kattaus oli hiukan erilainen kuin jouluinen versio.

Olin niin nälkäinen, etten edes oikein malttanut kuvata annostani, vaan se hävisi parempiin suihin hetkessä. Onneksi saimme kuunnella ennen jälkiruokaa Tuijan ja Kiitun mielenkiintoisen koulutuksen sisältömarkkinoinnista, sillä se teki tilaa suussa sulavalle jälkiruoalle ja sille aiemmin mainitulle ruusukahville.

Pihakuusen taimi
Pihakuusen taimi

Ihana päivä Tertissä aiheutti itselleni odotetun lepotauon, haasteita ja riippuvuutta, positiivisia sellaisia. Ruusukahvia jäin kaipaamaan ja loppuillan päästyäni kotiin kulutin siihen, että mietin mihin istutan pihakuusentaimen, jonka sain mukaani.

Ja kaiken tämän jälkeen minusta tuli siis pihakuusen omistaja ja koska puilla on sielu, ei ole ihan yhden tekevää mihin sen istuttan. Puiden istuttaminen on vakava asia, enkä minä ainakaan saa joka päivä lahjaksi puuta. Mistä löydän puulleni paikan, jossa sen on hedelmällistä ja turvallista kasvaa? Itsekkäästi tietenkin ajattelen, että haluaisin nähdä sitä silloin tällöin ja arvella valitseeko se itselleen kumppanin jostain läheltään vai viihtyykö se paremmin yksin. Montaa päivää en voi sitä pussissa tai ruukussa pitää, eihän se ole puun paikka. Johonkin se päätyy, vielä en tiedä mihin. Ehkä kerron sen, jos teitä kiinnostaa? En tiedä kiinnostaako ihmisiä pääosin puut.

Muista, että Mikkelissä sinua odottaa Tertti, ainutlaatuinen, vaaleanpunainen, tarinoita ja historiaa henkivä elämyskohde, joka tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen ja elämyksiin.