TIIPII JOULUKALENTERI /\ LUUKKU 8 /\ Kirjoita kirje uudelle vuodelle 2018 ja lue minun omani

 

Avaa luukku 1, luukku 2., luukku 3, luukku 4, luukku 5, luukku 6, luukku 7

TiiPii Joulukalenteri

Rakas vuosi 2018,

Jos huomaa, että on muuttumassa ihan kauheaksi nalkuttavaksi akaksi, on hyvä tehdä jotain. Olen tehnyt pitkin vuotta kaikenlaisia liikkeitä, että mieleni seestyisi taas entiselle tasolle ja samalla tajunnut, että ei, nyt se on aika pitää kiinni omista haluista, muuttua vähän itsekkäämmäksi ja kovemmaksi, muttei kuitenkaan kyynistyä. Ei kaikkia mielen myrskyjä tarvitse tyynnyttää.

2016 oli elämäni kamalin ja samalla ihanin vuosi. Sen vuoden tapahtumien korjaamiseen on mennyt koko tämä vuosi ja vieläkin jotain on rikki. Ei enää niin pahasti ja ymmärrän, että jotkin sirpaleista on tullut jäädäkseen. Suunnitelmani on ja on ollut tehdä niistä ystäviä - muuttaa ne vahvuuksiksi.

2017 vuoden aikana olen rakastunut joogaan, ihmetellyt mistä Pisara oppii kaikki sanat ja lauseet, ollut itsekäs, raivonnut koko elämäni edestä, tehnyt ratkaisuja, joiden olen uskonut vievän minua parempaan suuntaan ja ennen kaikkea ollut oma itseni. Mennyt sitä kohti, mitä aidosti haluan olla. Enkä pelkästään halua, vaan jota kohti sydämeni ja kehoni vie. Olen ymmärtänyt, että minun tehtäväni ei ole pitää puolikasta maailmaa pystyssä ja miellyttää jäljelle jäävää

Ei, en halua vieläkään olla kenellekään ilkeä ja inhoan sitä, kun ihmisistä tulee niin kyynisiä, että se purkautuu ilkeinä huomautuksina ja nalkutuksena koko ajan. Ja inhoan myös sitä, että ruvetaan välinpitämättömiksi, kun kaikki ei menekkään niin kuin on suunnitellut.

En itsekään ole täydellinen ja lankean ihan samoihin ansoihin, mutta minä taistelen, koska uskon hyvään ja siihen, että maailmassa voi elää niin, ettei joka helvetin asia ärsytä. Uskon, että arki voi olla lempeää, iloista ja seesteistä pääosin. Mutta se onnistuu vain niin, että muuttaa ne asiat, jotka kuormittavat koko maailman painon omille harteille. On oltava rohkea ja terveellä tavalla itsekäs.

Ajattelen, että sinä 2018 olet monella tavalla korjaava vuosi ja tuot elämääni kaikkia ihania asioita ja muutama ikäväkin voi olla vastassa. Haluan kuitenkin tuntea itseni läpikotaisin ja olen valmis myös katsomaan peiliin ja myöntämään omat virheeni. En enää kuitenkaan suostu kantamaan kaikkea itse, sillä olen oppinut että joidenkin asioiden pitää vaan antaa pudota pois ja osan voi kantaa joku muukin.

Otan sinut mielelläni vastaan ja halaan sinua jo nyt.

Kun saa lapsen koko maailma muuttuu. Minulle siitä tuli vielä entistäkin merkityksellisempi. Ei ole ihan sama millaisessa maailmassa lapseni kasvaa tai hänen lapsenlapsensa, jos hän nyt ylipäänsä haluaa niitä tehdä. Eikä sekään ole ihan sama millaisessa kunnossa olen kuusikymppisenä, koska haluan olla raikas syli, johon lapseni voi palata aina. En halua pitää häntä puristusotteessa. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden tehdä maailmasta sellaisen, missä hän itse haluaa elää. Ja haluan, että hän kasvaa sellaisessa sylissä, josta hän saa niin paljon voimaa, että selviää rikkoutumisesta, kun se päivä koittaa

Ja siksi olenkin niin kiitollinen, kun tiedän, että lapsellani on toinen yhtä turvallinen syli ja ympärillään ihmisiä, jotka kyllä ottavat kopin jos hän putoaa.

Kohtele 2018 myös niitä ihmisiä hyvin.

Loppujen lopuksi, 2018, olen sitä mieltä, että joitakin asioita ei voi muuttaa, mutta sitä miten niihin asioihin suhtautuu voi muuttaa. Voi ajatella, että maailma on kova ja kylmä ja ennen oli kaikki paremmin tai sitten voi ajatella, että nykyajan maailma on täynnä mahdollisuuksia, yrittää tarttua niistä osaan ja nauraa kaikelle sille mikä menee ihan överiksi. Tottakai pitää myös kritisoida ja puhua, eivät asiat muuten muutu, mutta se kritisointi ei saa häiritä elämää.

(Poisluen edellisestä herttaiset mummot ja papat, jotka haluavat elää mökeissään kuten ennen ja ovat pienessä vastarinnassa. Sillä sisimmässään he tietävät, että maailma muuttuu ja he ottavat sen vastaan omalla tavallaan pilkettä silmäkulmassaan.)

Elämästäni tulee joka tapauksessa parempaa vuonna 2018 riippumatta siitä mitä tapahtuu, sillä jossain nurkassa on aina pisara onnea ja minulla sitä on koko sylillinen erään 2-vuotiaan ansiosta.

Jos meitä on ensi vuonna taas 100, jotka liputtavat empatialle, ystävällisyydelle, inhimillisyydelle, ihmisyydelle, lempeydelle ja ainutlaatuisuudelle niin se on 100 enemmän kuin viime vuonna.

Ja pikku hiljaa maailma muuttuu!

Kiitos 2018, että olet yksi niistä vuosista, jotka muuttavat maailmaa paremmaksi.

P.S. Tämä oli uudenvuoden yön postaus, koska silloin en kuitenkaan kirjoita vaan povaan tulevaisuutta ja juhlin sitä, että parhaat hetkeni on tässä ja nyt.