Vaaleanpunaisen voimaa

Kalenteri, Porvoon taidekoulu, 2017

Lompakko, avaimet, puhelin. Pyhä kolminaisuus, jota hoen poistuessani kotoa. Ne penteleet on aina kadoksissa, avaimet ainakin. Tein taaperon pilvitabletista itselleni parkin kolmikolle. Meillä avaimet ja lompakot säilytetään keittiön tasolla. Sinne ne aina päätyvät halusin tai en. Kori joka oli viimeisin epätoivoinen yritykseni muuttaa lähdöt helpommaksi on eksynyt jo tasonnurkkaan pois taaperon ulottuvilta. Siellä on parhaan puoliskoni laskut ja muut tärkeät paperit.

Tavoitteeni olisi siis, että jos avaimet, puhelin ja lompakko eivät löydy takin taskusta, löytyisivät ne pilven päältä. 

Kalenteri, Posrvoon taidekoulu, 2017
Porvoon taidekoulu, kalenteri, 2017

Neljäs asia, jota ilman vuosi ei voi käynnistyä on paperikalenteri. Nyt kun joka toinen päivä on mielestäni keskiviikko, on se entistä tärkeämpi. Edellisvuosina minulla on ollut Paulo Coelhon kalenteri, mutta nyt halusin kokeilla jotain uutta. Porvoon taidekoulun kalenterin bongasin Pupulandiasta /\ KLIK /\ ja ihastuin siihen välittömästi. Graafinen ilme on sopivan yksinkertainen ja lasten piirustukset on vaan aina supersöpöjä. Ilme on Graafikko Anna Tolzmanin käsialaa ja kuvat tietenkin taidekoulun oppilaiden. Vuoden 2017 teemana on ollut Itämeri ja osa voitosta lahjoitetaan WWF:n hyväksi. Ooh sanon minä.

Kalentereita on neljää eri väriä. Arvoin vihreän ja vaaleanpunaisen välillä, mutta päädyin hattaraiseen vaaleanpunaiseen. Ja niin vaan yritän välttää yletöntä sokerin syöntiä yhä – viimeaikoina huonolla menestyksellä – mutta kerran vuodessa on pakko päästä syömään hattaraa Tykkimäelle.

Kuula & Jylhä, lompakko

Minulle on tärkeää, että pyhä kolminaisuus seikkailee samoilla aaltopituuksilla. En kestä, jos ne eivät tule keskenään toimeen harmonisesti. Kaunein koskaan omistamani lompakko on suunnittelukaksikko Kuulan & Jylhän käsialaa /\ KLIK /\. Heidän tuotteensa tehdään käsin Helsingissä ja Tallinnassa. Sinne kelpaa sujauttaa kortit ja kauppakärrykolikot.

Vaaleanpunaista siis, kyllä kiitos!