Viikonlopun menot – Luontaistuotekaupasta Mustila Arboretumiin

Luontaistuotteet

Jäimme Pisaran kanssa viikonloppuna kahdestaan kotiin ja päätimme ottaa ilon irti elämästä. Kyseessä on vähän samanlainen tapa kuin kostoleipominen. On ihanaa kuljeskella keskustassa ja käydä kahvilla sekä kaupassa. Sieluani hellii myös se, ettei ihmisten välissä tarvitse luovia, vaan Kouvolan kokoisessa kaupungissa on meno kohtalaisen vapaata ja joskus saattaa jopa toivoa, että tulisipa joku tuttu vastaan.

Mitä kaikkea kerkesimmekään viikonloppuna tehdä?

ranta, lauantai

/\ Perjantaina mentiin leikkitreffeille puistoon ja oli kivaa seurata kahden samanikäisen leikkejä ja jutella ystävän kanssa. Leikkitreffien jälkeen kävimme vielä kävelykadun Lindexissä, koska se taitaa olla tällä hetkellä ainut lastenvaateliike keskustassa. P löysikin itselleen alelaarista tyylikkäät aurinkolasit ja ne päässä hän on kuljeskellut koko viikonlopun. Ostimme myös hänelle uuden juhlamekon, sillä edellinen supersöpö Marimekon kierrätyskankaasta tehty mekko on alkanut muistuttaa T-Paitaa. Kun Lindexissä tuli vastaan söpö mekko, joka käy taas vähän aikaa kaikkiin maailman juhliin, niin päätin ostaa sen.

Oikeasti olisi tosi kiva, jos Kouvolan keskustaan avattaisiin suomalaisia ja ekologisia sekä eettisiä lastenvaatteita myyvä liike tai sitten monta pientä toimijaa yhdistävä kokonainen kompleksi.

Täydensin myös lisäravinnekaappiamme raudalla ja D-vitamiinilla sekä ostin Urtekramin lasten hammastahnan. Pesen itsekin aamulla hampaat Urtekramin tahnalla. Kauhistuttaa ajatus siitä kuinka monta hammastahnapurkkia hän kerkeää syödä elämänsä aikana. Hän nimittäin rakastaa hammastahnan syömistä. Urtekramin hammastahnassa ei ole fluoria ja koska en kerta kaikkiaan pysty päättämään mitä mieltä olen fluorista niin pesen aamuisin hampaat ilman fluoria ja iltaisin ihan tavallisella hammastahnalla. Omia hampaitani fluori ei ainakaan ole säästänyt, vaikka kyllä myönnän, että omilla syömistottumuksillani olen myös pilannut hampaitani. Seuraavaksi taidan testata Frantsilan fluoripitoista luonnon hammastahnaa, sillä se voisi olla hyvä kompromissi tähän hammastahna pulmaan.

Löysin myös luontaistuotekaupan poistolaarista Flow- kosmetiikan hoitoaineen, eikä se maksanut oikeastaan yhtään mitään. Kerkesin sitä jo testailla ja se vaikuttaa ihanalta. Pitkän shampootoman kauden jälkeen olen alkanut taas pestä hiuksiani palashampoolla ja nyt ne tuntuvat ihan silkkisiltä tuon hoitoaineen jälkeen. Hyvin nihilistisen (ja pakollisen) kosmetiikkakauden jälkeen olen päättänyt siirtyä luonnonkosmetiikkaan kokonaan, sillä jonkunlaista iloa ja elinvoimaa minä itseni hoitamisesta saan ja keuhkot ja kasvot kiittävät niille sopivista tuotteista.

Taidankin pian kirjoittaa erillisen postauksen kosmetiikan käytöstäni, sillä hyvin usein hyvinvoinnista puhuttaessa unohtuu ihmisen saama kemikaalikuorma. Itse olen puoliksi pakotettuna joutunut opetella lukemaan inci- listoja ja loppupeleissä olen aika kiitollinen, että maailma on opettanut/ pakottanut minut miettimään syvemmin kosmetiikka-asioita, sillä tunnen nyt olevani enemmän oikealla tiellä kuin koskaan.

Joka tapauksessa, tulin iloiseksi näistä ostoksista ja hupenevat rautavarastot toivon mukaan ilahtuvat lisäraudasta. 

Ranta, lauantai

/\ Lauantaina suuntasimme rannalle, vaikka mietinkin olisiko parempi sittenkin siivota, koska huomasin, että hämähäkki oli muuttanut yhteen kahvikuppiin. Ilma oli kuitenkin niin hyvä ja aurinkoinen, että ranta kutsui vimmatusti, vaikka jutustelu naapurin mummon kanssa vähän hidastikin lähtöämme. Mielestäni kuitenkin paras syy hidastelulle on naapurin mummon kanssa jutteleminen ja päivä kulkikin kivasti ihan huomaamatta eteenpäin. 

Pääsin uimaan toista kertaa tänä kesänä ja Pisarakin uskalsi sukeltaa. Lauantai oli oikein onnistunut päivä ja olin ihan tyytyväinen, että pysyimme kotona, vaikka meri-ikävä vähän vaivasikin.

Mustila Arboretum, luontopolku
Mustila Arboretum
Mustila Arboretum, polku
Mustila Arboretum, Puut
Mustila Arboretum, sienet
Mustila Arboretum
Mustila Arboretum, kukka
Mustila Arboretum, lapsi
Mustila arboretum, kukka ja lehti

/\ Sunnuntaina suuntasimme Arboretum Mustilan lastenpäivään. Viime vuonna kirjoitin kaksiosaisen postauksen tapahtumasta. Ensimmäisessä osassa hurmasi kiireinen maahisherra ja toisessa osassa nautimme Tuubakimalaisen mahtavasta soitosta. Edellisissä postauksissa olevat faktat pitää yhä ja vieläkin paikkansa, joten kannattaa laittaa tämä edullinen lasten tapahtuma korvan taakse ensi vuotta varten.

Tällä kertaa polulta löytyi mm. kasvomaalauksia tekevä kissa, mörisevä karhu ja se ihana rauhallinen maahisherra, jota Pisara kutsui vihreäksi joulupukiksi. No, mistäs sitä tietää, vaikka maahiset muuttuisivat talvella joulupukeiksi. Tunnelmasta täytyy sanoa, että se oli yhtä ihana ja rauhallinen kuin viimeksikin ja Tuubakimalainen soitti aukiolla iloisia lauluja. 

En tiedä erottavatko ihmiset yleensä ilmasta laatueroja, mutta itse ainakin huomaan milloin ilma on jotenkin erittäin raikasta ja puhdasta. Rannikkokaupungeissa ilmankosteus hivelee hinkuvia keuhkojani ja Mustilan Arboretumissa ilma on jotenkin pehmeää, viileää ja raikasta samaan aikaan.

Tällä kertaa vierailussa erona oli se, että kun viimeksi kannoin kyytiläistä repussa, niin tällä kertaa pysyin vaivoin hänen perässään. Paitsi silloin kun kissa tai karhu tuli vastaan, hän tarttui helmaani ikään kuin varmistaakseen, etten ole lähdössä mihinkään. Aktiviteetit sopi erinomaisesti melkein kolmivuotiaalle. Koska käsillä muutenkin on "Mikä toi on?"- vaihe, (Nyt tuli kyllä sellainen sana/ merkki hirviö, että kielipoliisit kuolee sydänkohtaukseen) oli Pisarasta ihan parasta käännellä kasvien lappuja minun lukiessa hänelle oikeita vastauksia. Hän pääsi myös kiipeilemään ja tasapainoilemaan sekä kurkistamaan karhun pesään. 

Minä rakastan Mustila Arboretumia niin paljon kuin puolituttua puulajipuistoa voi rakastaa, ja ajattelin kyllä vielä mennä kesällä sinne kuvaamaan kasviloistoa, jos vain kerkeän, sillä tällä kertaa seurasimme lastenpäivän merkittyä reittiä.

Sanotaan, että jokaisesta lapsesta nainen vanhenee kahdeksan vuotta, mutta usko pois, jokaisesta vierailusta Mustila Arboretumissa nuorenee melkein samanverran. Niin hyvää puhdas ilma ja puiden sekä kasvien syleily sielulle tekee.

Mustila Arboretum, kävyt

Tähän on hyvä lopettaa viikonloppu, sillä huomenna meillä on jännittävä päivä. Elämässä tapahtuu välillä nopeita käänteitä ja nyt on tullut aika, kun pienen pieni vauvani on valmis elämään hetkittäin ilman minua. Tiedän, että hän on niin valmis siihen kuin melkein kolmivuotias olla ja voi. Huomenna menemme tutustumaan perhepäivähoitajaan ja ensi viikon jälkeen kuviot on taas hiukan toisenlaiset kuin ennen. Niistä kuvioista kerron joskus myöhemmin lisää.

Nyt lähden katsomaan onko kangaskassissani vielä käpyjä.

Ihanaa uutta viikkoa!

Lue myös:

Jos aina odottaa jotain niin milloin sitten oikein tulee onnelliseksi?

Nokkossipsit ja asiat jotka tekevät nokkosesta niin erinomaisen