Vitamiineja talven varalle!

 


On pakko laulaa oodi ruoalle, sirkuslaisille, ystävälle ja sille kiltille ja kultaiselle henkilölle, joka jätti omenoita kadun varrelle. Olen kai valinnut ystäväni oikein tai oikeastaan ystävä valitsi minut. En rimpuillut, ainakaan paljoa, kun hän pyysi minua työparikseen yhteen hyvin hyvin tärkeään juttuun. Olen kai mennyt oikeaan paikkaan töihin, koska sieltä saa kriikunoita, ja kiipesin kai oikeaa mäkeäkin ylös, sillä juuri kun meinasin uupua, häämötti edessäni palkinto. Aasit juoksee porkkanoiden perässä, minä omenoiden. Tämä on tervetullutta vaihtelua, sillä viime aikoina on tuntunut, että olen sattunut saapumaan vääriin paikkoihin aivan liian useasti.

Tämä koko onnellinen tapahtumasarja sai alkunsa sattumasta. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sain sirkuslaisilta pienen laatikollisen kriikunoita. Meillä oli lapsuuden kodissani kriikunapuu pihalla ja voi sitä onnen määrää, kun ne kypsyivät syötäviksi. Voitte siis kuvitella miten herkullisilta ne pitkästä aikaa maistuivat. Koko viikon olin kuolannut omenapuita ihmisten pihalla ja toivonut, että joku oksa armollisuudessaan heittäisi omenansa aidan yli. Torstaina työnsin nälkäisenä vaunuja treeneistä kotiin ja kesken ylämäen erään talon portin pielessä seisoi laatikollinen omenoita "Ota tästä, ole hyvä" - saatesanoilla. Otin ja kirjoitin kiitoksen laatikkoon. Toivoin vain omenoita ja sain saman viikon aikana vielä kriikunoitakin. Kun ystäväni soitti tänään ovikelloa ja tiputti kämmeniini kaksi pussillista puolukoita, luulin vähintään olevani hengetön. Olen nimittäin aivan varma, että jos taivas on olemassa, on siellä joka päivä tuoreita marjoja. Kun olin nipistellyt tarpeeksi itseäni ja todennut olevani hengissä, keitin meille ison kattilallisen vispipuuroa, jota söimme mustíkoiden kanssa.

Ei ole lainkaan ansiotani, että pakastimemme on täynnä marjoja ja sieniä. Olen hitaanlainen kerääjä. Sillä aikaa kun kerään pohjan peittoon, on joku nopeampi kerännyt kokonaisen ämpärin täyteen.

Koska elän syödäkseni, niin kyllä kiitos, tämä sopii oikein hyvin. Otan mielelläni vastaan satokauden herkkuja vaikka syksyn jokaisena päivänä. Kiitos joka ikiselle, joka on täyttänyt joskus pakastintani tai vatsaani. Ilman teitä söisin pelkkiä rusinoita ja keräisin yhtä ämpärillistä täyteen vielä joulunakin. Kiitos kun valitsitte minut!