Vuosi kirjoittamista takana, onko mikään muuttunut?

Viime vuonna, perjantaina, oli se päivä, kun päätin päästää ajatukset ulos päästäni. Silloin rakensin TiiPiini ja perjantaina eli yli eilen on majani ollut pystyssä vuoden. 

Juhlin sitä vanhaan malliin tekemällä töitä puolessatoissa vuorokaudessa noin kolmen työpäivän verran.

Eipä se mikään ihme ole ollut, etten ole aiemmin kuunnellut mitä kehollani on asiaa. Ei siinä mitään kuule, kun on liikkeessä koko ajan, mutta pyrähdyksenä tiukka työrupeama on voimaannuttava.

Oikeasti olen täysin poikki nyt, mutta täysin tyytyväinen siitä, että olen tehnyt jotain. Ja se jotain on nyt ohi, eikä se palaa enää koskaan. Se oli projekti, joka on taputeltu ja nyt odottelen uusia työpäiviä mielenkiinnolla. Huomaan, että minulle parasta on vaihtelevat ja projektiluontoiset työt.

Tykkään siitä, ettei koskaan tiedä mihin joutuu ja huominen on täysin erilainen kuin eilinen.

TiiPii, tietokone, kirjoittaminen

Lueskelin tämän blogin ensimmäistä postausta ja ajattelin tehdä listauksen mikä on muuttunut ja mikä ei:

/\ Hiukseni ovat yhä ja vieläkin sotkuiset, jopa pahemmat kuin vuosi sitten. Pitäisi käydä kampaajalla ja etsiä hyvä hiusväri.

/\ Vaikka en nimitä lintubongaria enää lintubobgariksi vaan paremmaksi puoliskokseni, on tyyppi edelleen sama.

/\ Asun edelleen täällä betonihelvetissä, mutten taida vieläkään olla kotona.

/\ Merta kaipaan jatkuvasti. Niin paljon, että meinaan pyörtyä ja välillä kirjaimellisesti tukehtua.

/\ Blogin aiheet pyörivät yhä samojen asioiden ympärillä kuin postauksessa kerron, mutten vieläkään kirjoita ihan niin rohkeasti kuin haluaisin.

/\ Yritän sitkeästi pelastaa maailmaa. Pala kerrallaan. Viime aikoina saippuapala kerrallaan. Lue Safkanetin artikkelista hyviä syitä luopua nestemäisistä pesuaineista.

virkkaus

Vuosi, jonka olen täällä TiiPiissä asunut, on ollut samaan aikaan synkin, ihanin ja vapauttavin. Olette joutuneet aika ristiriitaiseen aikaan mukaan.

Olen oivaltanut blogin kirjoittamisen ohessa valtavasti asioita ja kerään vähän rohkeutta kirjoittaa ne ulos. 

En siis aio lopettaa vielä, tätä kirjoittamista siis. TiiPii pystytettiin halusta olla vapaa ja onnellinen, ja terapiapenkki tästä on tullutkin. Penkki, johon istutaan ja annetaan ajatusten viedä.

Kiitos, kun olette toimineet auttavina käsinä.

Tavoitteeni on siis kirjoittaa ja kuvata itseni takaisin onnelliseksi ja hyvinvoivaksi. En ole enää varma mikä se punainen lanka tällä matkalla on, onneksi on joku lanka virkkuukoukun päässä,  mutta saattaahan se selvitä ensi vuoden aikana.

Terapiaistunto on vielä pahasti kesken!

P.S. Lähiaikoina on luvassa jotain yllättävää, kunhan keksin mitä.

Lue myös blogini alkuajan postauksia:

Hello!

Seesteinen melankolia

Metsätiet

Luonnosta