Yhtä ihanat eväät

Ne päivät jolloin on aikaa pakata huolella eväät ja muut hoitotarvikkeet mukaan matkaan ovat parhaita. Sinä aurinkoisena päivänä, kun Olgan kuohkeat vadelmamustikkapullat sulivat meidän aikuisten suuhun, oli Pisaralla vähintään yhtä ihanat eväät mukana. Minua totta vie miellyttää muisto tuosta ihanasta kesäisestä päivästä, jolloin kaikki eväistä lähtien oli kuin sadusta.

Silloin kun Mini oli vielä pieni pisara vatsassani ajattelin tuttipulloja niin kuin jokainen ensimmäistä kertaa äidiksi tuleva ajattelee. Tutkin vaihtoehtoja ja tein päätöksen lasisesta Lifefactoryn pullosta. Ostin kaksi, isomman ja pienemmän. Pienempään mahtuu 120 millilitraa ja isompaan 250 millilitraa. Pulloista saa erillisten korkkien avulla muunneltua nokkamukin ja urheilupullon. Parilla pullolla voi siis pärjätä melkein vauvasta vaariin. Jos ei nyt ihan vaariin, niin ainakin lapsuuden ja nuoruuden. Aikuisena voi hankkia itselleen Lifefactoryn isomman lasipullon treenipulloksi, niin kuin minä harkitsen, sillä olen nyt pari vuotta suunnitellut päheän vesipullon ostamista, kunhan sellainen kävelee vastaan. En vaan osaa päättää kahdesta hyvästä vaihtoehdosta parasta. Kyllä herkkä sydämeni löisi astetta rauhallisemmin, kun tietäisin juovani raikasta ja puhdasta vettä ilman mitään ylimääräistä. Kannan nimittäin vesipulloa aika lailla kaikkialla mukanani.

 


Niin hykertelen tosiaan myös sille, että lasi on astetta turvallisempi ja terveellisempi materiaali. Se ei sisällä bisfenoli-A:ta, flataatteja tai PVC:tä, joita muovipulloista voi liueta, ja joista tiedetään olevan suurissa määrissä haittaa ihmiselle. Anja Nystenin Kemikaalikimara- blogista löytyy paljon hyvää asiaa kemikaaleista. Itse olen ihan tavallinen kuluttaja, joka on kiinnostunut kemikaaliasioista ja yrittää etsiä keskitietä silläkin saralla. En kuitenkaan ole kemian asiantuntija, mutta jos saan blogillani jonkun ajattelemaan edes himpun verran sitäkin aihetta ja etsimään asiasta tietoa, hypin taas keittiönpöydällä tasajalkaa, sillä mielestäni ajatteleminen ei ole mitenkään yliarvostettua. Tässä blogissa katsellaan maailmaa pääosin visuaalisten lasien läpi ja siinä sivussa yritetään löytää eettisiä, turvallisia, terveellisiä ja nerokkaita vaihtoehtoja sisustukseen ja elämään ylipäänsä. Uskon että nykymaailmassa, jossa tekniikka ja ahneus kehittyy nopeammin kuin järki ja tiede on hyvä pyrkiä tasapainottamaan kemikaalivaakaa.

Nyt joku miettii kuitenkin, että lasiset pullothan menevät rikki. Eheiii, pullo on tippunut asfaltille ja sitä on heitelty lattialle, mutta silikonihuppu suojaa sitä varsin tehokkaasti haavoittumiselta. Pullon voi myös laittaa pakastimeen, heittää sieltä kiehuvaan veteen ja pestä astianpesukoneessa. Kuusikuiselle se on aavistuksen liian painava itse juomiseen, mutta vauvan voimat kasvavat nopeasti ja silikoni pinnasta saa tukevan otteen. Nyt yksivuotiaan äitinä kiitän pullon suunnittelijaa kovamuovisesta korkista, sillä Pisara on keksinyt miten pehmeäkärkisillä nokkamukeilla saa valtameren aikaiseksi keskelle keittiönpöytää. Luulen, että kätkemme tästä lähtien muovinokkamukit kaappiin ja annamme lasipullon valloittaa pöytämme pysyvästi.

 


Haluan uskoa kaikesta ja kaikista hyvää, ja sitkeästi niin teenkin. Ajattelen aina asioita monista näkökulmista ennen kuin tuomitsen ketään tai mitään. Yritän löytää kaikkialta hyviä puolia. Joskus ostin siivousaineita pelkän kauniin pakkauksen perusteella. Otin sen mikä näytti parhaalta ja luonnollisimmalta. Mutta koska vanhetessa kuuluu viisastua, edes vähän, olen nykyisin myös kiinnostunut siitä mitä pakkaukset sisältävät. Olen siinä mielessä merkkiuskollinen, että valitsen yleensä Joutsenmerkin (KLIK!), johon luotan todella paljon, tai jonkun muun ympäristösertifikaatin, jos mahdollista. Valitsen parhaimmista sisällöistä kauneimman ulkokuoren, jos valinnan varaa on, ja onhan sitä, varsinkin netissä.

Välillä iskee kuitenkin informaatio ähky, tiedättehän sen? Tuntuu, että mihin tahansa katseen kääntää niin aina verkkokalvoilla vilkkuu jotain epämääräistä tai epäilyttävää. Tosin Joutsenmerkki pelastaa näissäkin tilanteissa paljon. Silloin hengitän, lasken kymmeneen, hakkaan päänsisällä päätäni seinään ja ajattelen, että teen parhaimman ratkaisun niillä tiedoilla mitä saatavilla on. Mielummin tiedostan kuin olen tiedostamatta. Harvoin tieto ahdistaa, mutta joskus muurit sortuu silläkin saralla.

Olen vain toisinaan superäiti, silloin kun syön maapähkinöitä, ja soseutan itse lapselleni supervälipalaa marjoista tai hedelmistä. Useammin minut näkee riittävän hyvän äidin roolissa ja arvostan valtavasti, että joku valmistaa lapselleni hyvää välipalaa. ApinaMuutista voi puhua hyvällä omalla tunnolla. Se sisältää 85 prosenttia luomubanaania ja 15 prosenttia luomumustikkaa. Muuteissa ei ole mitään ylimääräistä, ei lisäaineita, eikä lisättyä sokereita. Bonuksena visuaalinen ilme on veikeä ja tuotteilla on tarinansa, muutit nimittäin tulevat tulevaisuuden metsästä Muutilasta. Luomua, veikeä ilme, tarina ja herkullinen maku – Muutit läpäisevät TiiPiin seulan kirkkaasti.


Tämän tarinan lopuksi ei ole vaikea arvata mitä ottaisin autiollesaarelle mukaani, jos haaksirikkoutuisimme sinne huomenna - sata ApinaMuutia ja Lifefactoryn tuttipullon!

P.S. En kestä noita maailman pisimpiä silmäripsiä ja ihania pieniä varpaita, taaskaan!