Äitiydestä on tehty kilpailu, ällöttävää!

Jos kaikista bloggaajista pitäisi valita ne, joilla on taatusti kivikkoisin tie, ovat ne varmasti he, jotka aktiivisesti bloggaavat perheestään tai äitiydestään. Yhä useamman kerran saa törmätä ilmiöön, jossa äitiyttä, tapoja toteuttaa äitiyttä tai muita perheeseen liittyviä toimintatapoja, arvostellaan. Näin siltikin, että lapsilla kaikki on mainiosti ja heidän tarpeensa täytetään paremmin kuin tarvitsisi.

Väsynyt pieni <3

Mä tykkäsin ennen kirjoittaa huikean paljon Juliuksesta ja jakaa kuvia ja videoita. Nyt myöhemmin kaikki tuo on vähentynyt osittain tietoisesti ja osittain tiedostamatta, koska en vain yksinkertaisesti halua kuulla että tämä tapa on parempi kuin sinun tapasi. Enkä muitakaan turhuuksia, jotka ovat tarkoitettu vain loukkaamaan. Kun oikeasti, ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita millään elämän osa-alueella. Miksi jotkut ihmiset eivät ymmärrä tätä?

Toinen mikä suorastaan ällöttää on se, että äitiydestä on tehty konkreettinen kilpailu ja pääpalkintona on parhaan äidin titteli. Tätä tapahtuu hirveästi sellaisten äitien keskuudessa, joilla elämä pyörii pelkästään siinä perheen ympärillä: ei ole harrastuksia, ei mitään muuta. En vain voi lakata ihmettelemästä, miksi toisia kiinnostaa muiden elämät niin kovin? Voisin melkein väittää, että äitiys on vähiten sellainen asia, jossa edes voi kilpailla. Jos järjellä hetken miettii, keksii varmasti miksi näin on.

Ruoka on hyvää, nam nam!

Mua suorastaan loukkaa, koska itsekin kuuluun tähän samaiseen äitien joukkoon, että se mikä on lahjana annettu eli pieni viaton ihminen, liitetään tällaiseen kilpailuun, kun ei hän itse sitä edes ymmärrä. Ja vaikka kuinka väittäisi muuta, niin kyllä se lapsi siihen osalliseksi joutuu. Ei voi olla äiti ilman lasta ja nämä kaksi kulkevat käsi kädessä väkisinkin.

Jep, varmasti tuleva kehonrakentaja! :'D

Mä oon nähnyt hyvin läheltä sen, mitä on hyvä vanhemmuus ja toisaalta myös sen, mitä se ei missään nimessä ole. Joten aika hyvin osaan myös jättää huomiotta sellaiset äidit, jotka "tietää". Tietää paremmin, osaa paremmin, elää paremmin ja neuvoo paremmin. Ei ole mitään vikaa siinä, että neuvotaan, jos se tehdään vilpittömästi. Harvassa ovat kuitenkin ne, jotka jättävät kertomatta sen yksityiskohdan eteenpäin. "Jouduin kertomaan sille, että näin se tehdään, kun ei se tiennyt, voitko uskoa?" Niin. Todella vilpitöntä auttamista, jos siinä nostaa vain itsensä jalustalle.

Tv on tosi hyvä juttu!

Tämä koko tunne ja aihe nousi pinnalle oikeastaan äskettäin, kun etsin tietoa paikallisista päiväkodeista. Aina etsiessä jotain tietoa, sitä väkisinkin klikkaa itsensä yhteen tän maailman hell holeen, joka on vauva.fi. Ei ole edes mahdollista, että tässä maailmassa olisi negatiivisempaa paikkaa.

Sen jälkeen menin lukemaan tutkimustietoon pohjautuvan artikkelin, jossa tulokseksi oltiin saatu sopivan iän päivähoidolle olevan 1-3 vuotta. Se on todella iso väli, jossa lapsen kehitys ja kasvu ovat hurjan nopeaa. Tutkimuksetkaan eivät ole aina pätevää tietoa, koska ihmisistä puhuttaessa yksilöllisyys on kaiken keskiö. Tuo kuitenkin vahvisti omaa ajatusta siitä, että monet laittavat lapsensa hoitoon "jo" 1-vuotiaana ja se voi olla jopa parempi kehityksen kannalta.

<3

Olen nimittäin ollut erittäin ahdistunut siitä, että kohta meillekin tämä päivähoitoasia on enemmän kuin ajankohtainen ja päätös pitäisi saada aikaan. Mikä olisi meille sopiva paikka ja millä tekijöillä sitä pitää arvioida? Miten siellä lapsia hoidetaan ja sopivatko ne tavat meille? Ennen kaikkea, miksi ajatus päivähoitoon laittamisesta ahdistaa ja tekee surulliseksi?

Kun ei ole lähellä sellaista turvaverkkoa, joka voisi välillä autella hoidon kanssa, alkaa asia yhä useammin vilkutella käsiään. Toiset joutuvat laittamaan lapset hoitoon pelkistä taloudellisista syistä ja toiset eivät vain jaksa vuotta kauempaa olla pelkästään kotiäiteinä. Kaikki nämä syyt ovat ihan yhtä hyviä. Kaikki perheet ja ihmiset ovat erilaisia, joten samat tavat eivät toimi kaikilla. Joka on ihan samalla tavalla kuin personal trainerin työssäkin asiakkaiden ohjaaminen. Eihän sielläkään kukaan ajattele tai sano, että vitsi oot huono, kun et pysty tuohon.

Mä oon tosi kiitollinen ettei mulla ole minkäänlaista tarvetta kilpailla tai arvostella muita äitejä. Eikä edes kiinnosta, joten olen tosi onnekkaassa asemassa! Laitan senkin energian mieluummin oman lapsen hoitoon ja huomioimiseen. Harmittaa vain, että toiset ovat henkisesti todella rikkoutuneita muiden arvosteluista, vaikka ei olisi mitään syytä olla.

Peace and love<3