Ajatuksia äitiydestä

Tämä aihe saa ajatukset lentelemään suunnasta toiseen - uudestaan, ympäri ja takaisin. On käyty eri valmennuksissa, kuunneltu asiaa imetyksestä, vauva-arjesta ja muutoksista sekä vastattu neuvolatädin jatkuviin kysymyksiin voinnista. Äitiys on kokonaan uusia asia, joten onko ihmekään että tunteet siitä eivät aina ole niin yksiselitteisiä? Silti tuntuu, että olisi vain yksi oikea tapa ajatella asiasta - näkyyhän niitä maailman onnellisimpia odottajia koko ajan ympärillä. Kysyin tänään mieheltäni, että entäs jos siihen pieneen avuttomaan vauvaan ei kasvakaan sitä kiintymyssidettä? Vastaukseksi sain, että hänestä tuntuu siltä kuin se olisi jo muodostunut. Hiljaiseksi sellainen vetää. Miksi minusta ei tunnu niin vahvalta? 

"Kysyin tänään mieheltäni, että entäs jos siihen pieneen avuttomaan vauvaan ei kasvakaan sitä kiintymyssidettä? Vastaukseksi sain, että hänestä tuntuu siltä kuin se olisi jo muodostunut. Hiljaiseksi sellainen vetää."

Olen niin keskittynyt vain asioihin, joista tiedän joutuvani luopumaan, että ehkä olen sokaissut itse itseni liiallisella asioiden pyörittelyllä. Välillä tunnen selviäväni oikein mainiosti ja välillä minut taas valtaa tunne siitä, että entäs jos en jaksakaan? Entäs jos katkeroidun ja pilaan sillä parisuhteeni? Olin jo jossain vaiheessa täysin luopunut ajatuksesta perustaa perhe ja elää ns. perinteistä elämää. Nyt se kaikki on kääntynyt päälaelleen ja minun tulisi etsiä itsestäni jälleen kerran uusi rooli. Tuo rooli on vanhemmuus. Ei ihan pieni asia.

Monet tulevat kysymään minulta tai päivittelemään, että miten voin olla valmis? "Itse en ainakaan olisi vielä niin ja niin pitkään aikaan." Silloin en oikein tiedä mitä vastata. En usko, että kukaan voi olla täysin valmis isoon ja uuteen elämänmuutokseen. Luulen, että jokainen voi kasvaa äidiksi tai isäksi ajan mittaan, ennemmin, kuin kyse olisi vain siitä kuka on valmis ja kuka ei. 

Minun ongelma on aina ollut liiallinen analysoiminen ja asioiden miettiminen. En yksinkertaisesti voi unohtaa asioita, jos en ole saanut selvitettyä niitä ensin pääni sisällä. Sama pätee tähänkin tilanteeseen. En ole sellainen riemunkiljahduksin varustettu yli-innokas tuleva äiti. Onko se väärin? Joskus tuntuu siltä. Ajatusmaailmani herättää itsessäni myös syyllisyyden tunteita, koska millä oikeudella juuri minulla olisi mahdollisuus saada terve lapsi, ihana mies ja onnellinen elämä, kun taas niin monella ei sitä mahdollisuutta välttämättä ole koskaan? Vaikka he sitä kuinka haluaisivat. Olin jo täysin asennoitunut näkemään maailmaa, kehittämään itseäni ammatillisesti eteenpäin ja nauttimaan siitä, että olin löytänyt vierelleni ihanimman ihmisen maailmassa.

"Se herättää itsessäni myös syyllisyyden tunteita, koska millä oikeudella juuri minulla olisi mahdollisuus saada terve lapsi, ihana mies ja onnellinen elämä, kun taas niin monella ei sitä mahdollisuutta välttämättä ole koskaan?"

Nyt minua, tai meitä, on siunattu tällä uniikilla lahjalla ja olen ehkä hieman pökerryksissä kaikista sen tuomista asioista. Samaan aikaan kun mietin omaa jaksamista ja osaamista, maltan tuskin odottaa pientä ihmettä vierelleni tuhisemaan. Miltä kuulostaa sen apua kutsuva itku? Miltä tuntuu sen pieni käsi omassa kädessä? Tai miltä se näyttää, nukkuessaan täysin levollisesti? Niin. Ajatuksia on todella paljon. Saattaa olla, että hormonit vaikuttavat osaltaan, sillä olen yksi ilta muun muassa saanut itseni itkemään pelkästään siten, että katsoin kuvaa epiduraalipuudutuksesta. Se oli ilmeisesti liian hämmentävää minulle :D Joskus tulevaisuudessa kirjoitan ehkä siitä, miksi koen äitiyden niin hämmentävänä. Siihen liittyy paljon muitakin asioita kuin vain se ajankohta, että kisadieetti oli meneillään. Nyt halusin kuitenkin vain pohtia ja hieman jäsennellä omia ajatuksia. Laskettuun aikaanhan on enää alle 8 viikkoa :) <3 Ja tottakai jännitys kasvaa joka päivä!

Kommenttikenttään saa vapaasti jakaa kertomuksia, jos jollain muulla on ollut samanlaisia/erilaisia/mitä tahansa ajatuksia odotusaikana. :)

 

Tervetuloa seuraamaan Tuija State of Mind -blogiani myös Facebookin puolelle :)