Alkuraskaus

Olen vältellyt raskaudesta puhumista, koska pelko sen keskeytymisestä on ollut suuri. Olisi ollut typerää kirjoittaa siitä, jos jotain olisi tapahtunut. Nyt on kuitenkin puoliväli ylitetty ja tuntuu melko turvalliselta puhua (ja kirjoittaa) aiheesta tarkemmin.

Todella paljon olen miettinyt asioita, monilta eri kannoilta ja pähkäillyt niitä muutoksia, joita tämä uusi tilanne on tuonut mukanaan ja tuo vielä tulevaisuudessa. Väillä on ollut iloa ja välillä surua. En kiellä sitä, etteikö tietyt asiat olisivat harmittaneet. Koulu on vielä kesken ja se on suurin syy miksi on aiheutunut todella paljon stressiä. Ajankohta oli oikeastaan surkein mitä voisi kuvitella. Jotenkin uskon kuitenkin, että kaikella on syynsä ja negatiivisista tunteista on aika hyvin päästy eroon järkeilemällä ja pohtimalla. Tässä postauksessa käsittelen nyt melko rehellisesti kaikkea sitä, mitä muutoksia raskaus on tuonut.

Kehossa on tapahtunut todella paljon kaikenlaista jo nyt. En tiedä mistä tämä raskauden aikainen hehku -ajatus on alunperin tullut mutta täällä sitä ei ainakaan ole näkynyt. Ensimmäisiä oireita minulla oli ruokahaluttomuus ja pahoinvointi, jotka kestivät ympäri vuorokauden. Sen lisäksi tuli väsymys ja päänsärky. Päänsärky saattoi osittain johtua siitä, että entinen kahviaddikti meinasi oksentaa pelkästään kahvia ajatellessaan ja sama tilanne jatkuu edelleen - viimeinen kahvikupillinen on juotu joskus touko-kesäkuussa. Nähtäväksi jää pystynkö enää ikinä kahvia juomaan :D

Kaikista vaikeinta minulle on ollut kehon muuttuminen. Neste on kertynyt kunnolla kroppaan ja paino on tietysti noussut. Ehkä pinnallista ja tyhmää mutta enpä sille itse voi mitään. Jos harmittaa niin harmittaa ja sitä pitää opetella käsittelemään kieltämisen sijaan. Ennen kuin mahani oli kasvanut laisinkaan, olivat ensimmäiset raskausarvet jo tulleet reiteen ja toiseen pakaraan. En tiedä johtuuko se rasvasta tai selluliitista, koska sitä noissa paikoissa on eniten. Mahani on toistaiseksi säästynyt arvilta, vaikka on sittemmin kasvanut jonkin verran. Arpia on tullut myös rintoihin, mikä minusta oli aika yllättävää. Rinnoista muutenkin sen verran, että ne ovat jo kolmannesta kuusta saakka vuotaneet "maitoa", jonka sanottiin neuvolassa olevan normaalia joillakin. Tämä on todella ärsyttävä "oire", sillä paidat kastuvat heti, kun riisuu rintsikat ja laittaa pelkät yövaatteet päälle.

Väsymys on myös ollut todella turhauttavaa, koska se ei poistu milloinkaan. Ei nukkumalla, ei ulkoilmalla, ei ravinnolla eikä lepäämällä. En osaa oikein kuvailla sitä mutta sanoisin, että olo on kuin auton alle jääneellä. Todella huono vertaus mutta havainnollistaa sitä, että kroppa on ihan poikki koko ajan. Kyllä minä kovasti aina yritän touhuta kaikenlaista mutta rasituksen huomaa aina viikonloppuisin: ei toivoakaan että jaksaisi tehdä yhtään mitään. Tähän tietysti vaikuttaa myös heikentynyt hemoglobiini, joka lääkityksestä huolimatta näyttäisi laskevan koko ajan. 

Lisäksi onhan niitä kaikenlaisia kipuja ja kolotuksia välillä ollut mutta ei mitenkään merkittävästi. Yllä mainitut ovat ehdottomasti olleet suurimmat ja vaikeimmat asiat omalla kohdalla. Jotkin ruokiin liittyvät ällötykset eivät ole vieläkään poistuneet ja on kyllä ollut jos jonkin näköistä mieltymystä eri juttuihin. 

Kaikesta huolimatta odotan innolla, että pikkuinen maailmaan syntyy. Kovasti se tässä vaiheessa jo potkiikin ja ilmoittaa olemassa olostaan. En osaa vielä kuvitella miltä sen ensi näkeminen mahtaa tuntua.. :) 

Viikot tässä kuvassa 22+3

Oma masuni on jännästi kasvanut tuohon eteen, kyljistä se ei ole suurentunut oikeastaan yhtään mikä tekee siitä tosi hassun muotoisen. :D Ollaan ruettu ottamaan nyt tietyn väliajoin muistoksi "mahan kasvu" kuva, että pyrin olemaan melko samassa asennossa joka kuvassa. Sitten niitä on kiva katsella ja vertailla jälkikäteen. Alussa meni todella pitkään ennen kuin mitään kasvua oli laisinkaan, jos turvotusta ei oteta huomioon. Joskus viikolla 18 saattoi havaita pienen masun mutta nyt kun on jo 23+4 niin kasvun huomaa selvästi ja on aika vaikea saada sitä piilotettua minkään vaatteen alle. En minä sitä nyt varsinaisesti haluakaan piilottaa, paitsi ehkä töissä kuntosalilla tulee sellainen fiilis aina välillä.

Ei tämä raskaus ole ollut kyllä yhtään sellaista kuin kuvittelin sekä hyvässä että huonossa :) Tässä vaiheessa ajatukset kääntyy jo usein synnytykseen, ehkä kauhun ja ilon sekaisin tuntein odottaa sitä. Nyt täytyisikin jaksaa ainakin tämä vuosi tehdä kovasti töitä koulun eteen, jotta voin vielä valmistua ajoissa, joten saa nähdä miten syksy etenee.. :)

 

kaikki muut paitsi viimeinen kuva weheartit.com