Chihuni Merlin

Tämä postaus on kaikille koiraihmisille ja varsinkin niille, jotka ovat ehkä miettineet chihuahuan hankkimista lemmikiksi jossain vaiheessa. Jos puolestaan et ole eläinten ystävä niin voit skipata tämän suoraan.. :) Ja koska tää Herra on Lappeenrannassa jo melkein julkkis niin kyllähän se ihan oman postauksen verran ansaitsee esittelyjä! :D

Koiran ostamista olin miettinyt hyvin pitkään, ainakin 2-3 vuotta. Olin vakavasti harkinnut ja etsinyt amerikanstaffia, berninpaimenkoiraa ja chihua. Lopullisen päätöksen chihusta tein, koska sen hoitaminen/kasvattaminen kerrostalossa olisi kaikista helpointa. Itse ostopäätöksen tein hyvin nopeasti ja seuraavana päivänä lähdettiinkin poikaa hakemaan Vantaalta. Tätä ennen olin varmaan vuoden ajan selaillut päivittäin kaikki ilmoitukset läpi ja punninnut eri vaihtoehtoja. Toiveissa oli alunperin pitkäkarvainen chihuahua mutta päädyin lopulta lyhytkarvaiseen. Jotenkin vain tiesin, että tuo olisi minun pentuni. 

Tämä uskomattoman pieni kaveri haettiin kotiin syksyllä 2014. Minikokoinen, todella avuttoman oloinen pallero painoi vaivaiset 600 grammaa. Se nukkui suurimman osan päivistä ja oli todella kiltti. Nimesin uuden kaverini Merliniksi, koska se näytti ihan siltä Merlin-sarjan päänäyttelijältä isoine korvineen ja silmineen. :D  Ikinä ei ole Merlin tuhonnut mitään muuta kuin omia lelujaan, joten sen vuoksi sitä on ollut helppo pitää. Syksyn aika oli kuitenkin todella huono ajankohta tämän koirarodun ottamiselle, koska se kestää niin huonosti kylmää, eikä edes lemmikkikaupoista löytynyt niin pientä vaatetta. Ulkona tarpeiden tekeminen muodostui todelliseksi haasteeksi ja oikeastaan vasta nyt tuo pallero on sen oppinut. (Pissaa kyllä edelleen joskus sisälle mm. vessan matolle ja sakarin reppuun :D) Nuo taitaa enemmänkin olla sitten niitä merkkausjuttuja.

Ymmärrän kyllä miksi jotkut kasvattajat eivät halua myydä pentuja lapsikoteihin. Merlinkin on meinannut jäädä monet kerrat alle, kun on niin pieni. Ja ties vaikka minne muualle. Sen kanssa on kuitenkin oppinut elämään hyvin mutta esimerkiksi lapsien seurassa tai vanhojen ihmisten lähettyvillä pitää olla tarkkana. Muutenkin tämä Meksikosta alkuperiään oleva rotu on melko haasteellinen varsinkin, jos talvella sattuu kova pakkanen. Sitä ei todellakaan ole tarkoitettu näihin olosuhteisiin: kylmään, märkään ja pimeään.

Tuntui, että pennun kehitys oli todella hidasta ja se ei oikein ymmärtänyt maailman menosta juuri mitään. Näkö ei ollut pentuna ilmeisesti kovin hyvä, koska helposti saattoi kävellä seinää päin, vaikka mitään näköesteitä ei ollut. Ja siitä seurasi muuten sydäntä raastava huuto :( Kaikki liikkeet, liikkuminen ja sellainen yleinen motoriikka tuntui tulevan melko hitaasti. Merlin on ainakin lisäksi tosi herkkä säikkymään ja tottelee kyllä jos vähänkin korottaa ääntä. Mutta säikkyy muun muassa myös varjoja tai ulkona kahisevia puiden oksia.  

Meillä on aina ollut koiria perheessä, joten olen aina tiennyt että oman ostan jossain vaiheessa. Silloin 2014 hankin koiran lähinnä omaksi ystäväkseni, koska muutto Lappeenrantaan tiesi uutta ympäristöä ja uusia ihmisiä, joita en tuntenut. Ja tästä koirasta olen kyllä saanut itselleni ystävän. Se on tosi rakas, vaikka koetteleekin välillä hermoja. Merlin on nimittäin nyt vanhempana opetellut oikean rähisemisen taidon ja sen ego on ainakin tuhat kertaa kokoaan suurempi. :D Se pomottaa huoletta muita koiria ja tykkää pelotella myös vanhoja ihmisiä. :D On se nyt vähän sosiaalistunut, kun oon yrittänyt sitä tutustuttaa mahdollisimman erilaisiin koiriin/ihmisiin. Tämän karvakamun kanssa ei voi lähteä minnekään tosi julkisille paikoille, koska siitä ei tuu yhtään mitään. Kaikki pysähtyy ja jää ihmettelemään miten pieni ja suloinen se onkaan. Lisäksi kaikki tietenkin rakastuu siihen ihan älyttömästi. Tästä ois ihan useampi tarina mutta jääköön ne pois tällä kertaa. :D Niin ja koska Merlin on nyt melkein 2,5-vuotias ja painaa ehkä 1,5 kiloa, joten on tosi minikokoinen. Kaikki luulee sitä pennuksi, vaikka ihan on iso poika jo (ainakin omasta mielestään) :D

Merlin on luonteeltaan todella ihmisrakas ja nauttii läheisyydestä suunnattomasti. Se nukkuis sylissä vaikka koko päivän ja rakastaa silittelyjä. Merlin on vähän kissan ja koiran sekoitus. Se on koira mutta käyttäytyy toisinaan kuin kissa puskiessaan tai leikkien kissan lailla. Jos se osaisi, niin se varmasti kehräisi. :D Se tulee myös mustasukkaiseksi jos sitä ei huomioi, tai jos huomio kiinnittyykin johonkin toiseen elävään olentoon. Saa nähdä miten se tulee toimeen vauvan kanssa. Niin ja Merlin on muutenkin todella leikkisä, se on sitä varmaan vielä 10 vuotiaanakin. Lisäksi se syö mitä tahansa, siis aivan mitä tahansa se lattialta löytää niin se syö sen. Siksi pitää katsoo, ettei se saa tassuihinsa mitään vaarallista. 

Tällainen kaveri on minun chihuahuani Merlin. Tunnetaan myös seuraavilla nimillä: Mahmud, Meekku, Mertsi, Hajuherne, Murmeli, Kissakoira, Pissipylly, Metukka ja Metusalem. :D 

Se on ollut täydellinen ensimmäinen koira enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Ihan omalaatuinen kääpiötapaus, joka valloittaa kyllä sydämen. <3 Se tulee aina vastaan häntä heiluen ja siitä huomaa kuinka se on kaivannut! Se on nukkunut minun vieressä silloin, kun oon ollut surullinen ja lohduttanut jos olen ollut allapäin. Se on minun oma Merlin.