hard work beats talent

Mä tulen sellaisista lähtökohdista, että olen aina ollut melkoisen ahkera ihminen, varsinkin työntekijänä mutta en ole koskaan saanut oikein kiitosta tai tunnustusta lähipiiriltä/työnantajilta, joka pitkällä aika välillä johtaa motivaation puutteeseen. En oo kuitenkaan ikinä luovuttanut vaan päinvastoin, mennyt eteenpäin entistä innokkaammin ja haistatellut muille ne kuuluisat. En ymmärrä maailmassa moniakaan asioita ja kateus kuuluu ehdottomasti niihin. En ymmärrä miten toisen onni voi olla toiselta niin paljon pois, että täytyy olla arvostamatta toista tai toivoa pahaa, kun se toinen on yksinkertaisesti tehnyt kovasti ruumiillista sekä henkistä työtä omien unelmiensa eteen. On ehkä maailman kauhein tunne, kun se piiri, jonka vaikutuksen alla elät ja jonka pitäis tukea ja osoittaa rakkautta niin ruokkii pelkästään kateutta, aliarvostusta sekä puhdasta p*skanjauhantaa. Senpä takia haluankin pärjätä tässä elämässä omillani, omilla taidoilla ja omalla työllä. Sillä omalla panoksella, jonka laitan tai olen laittamatta. Jos nään, että joku purjehtii pelkillä suhteilla tai käyttää häikäilettömästi muita hyväkseen, oksennan kyllä samantien. Sellaisille ihmisille mulla ei vaan riitä kunnioitusta laisinkaan.

Mä uskon syvästi siihen, että kovalla työllä voi sivuuttaa monia asioita. Mun mielestä omilla teoilla ja ahkeralla työllä voi saavuttaa mitä tahansa. Sillä voi voittaa sen luonnonlahjakkuuden, vaikka se vaatisi niitä kuuluisia "verta, hikeä ja kyyneliä". Mä tiedän sen, koska mä oon itse nähnyt sen. Ja jos siinä matkan varrella onnistuu vielä säilyttämään nöyryyden ja hyvyyden, niin onko edes olemassa parempaa palkintoa? Sitä ei voi mitata pankkitilillä olevilla penneillä, eikä mikään raha tai valta millään yllä samalle tasolle. 

Itse en ole ikinä missään asiassa oikein ollut luonnonlahjakkuuden tasolla mutta paljon olen silti saanut aikaan. Enkä mitään lähtis muuttamaan. Tietyllä tapaa se opettaa myös arvostamaan itse itseään, sillain suomalaiselle sopivalla tavalla. Kyllä mä voin ihan rehellisesti myöntää, että jos jotain oon halunnut ja päättänyt, niin hitto vie sen eteen oon ollut stressaantunut, väsynyt, poikki, loppu ja hulluuden partalla mutta samaan aikaan kiitollinen, onnellinen, helpottunut ja innoissaan. Tällaiset kokemukset vaan tekee elämästä elämisen arvoista. Ihan samalla tavalla, kun tää kisamatkakin tähän asti. Kovasti tehdään töitä joka päivä, vaikka siitä niin pieni osa näkyy ulospäin loppujen lopuksi.

Mä kuvautin videoo omista poseerausharjoituksista ihan vaan sen takia, että se mitä nyt oon saanu aikaan niin on huima kehitys mulle. Asennot ei todellakaan tuu mistään selkärangasta, eikä niillä voiteta mutta idea onkin siinä, että niitä lähetään parantaa ja kehittää. Kyllä se joskus suoraan sanottuna turhauttaa. Ottaa päähän ja sitä miettii miksi mä lähdin tällaiseen?! Mutta sitten, kun kokee sen onnistumisen.. Sitä ei rahalla todellakaan saa. 

Haluun myös tuoda esiin sitä, miten omalla asenteella voi vaikuttaa kehitykseen ja elämänlaatuun yleensä. Ottaa välillä vähän rennommin ja pitää hauskaa. Pelleillä ja nauraa itelleen. Olla nolo. Koska kaikki noi on pitkän opettelun tulosta. Ei oo ihan helppoo mennä arvosteltavaksi lavalle, kun mentaliteettia ollaan koeteltu jo pidemmän aikaan dieetin muodossa. Huoleton ja onnellinen elämänasenne, hetkessä eläminen ja kaikista hetkistä nauttiminen ovat olleet todella vaikea sisäistää mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että elän niitä ihan huipussaan. Kaikki noi pienet yksityiskohdat tekee tästä helpompaa ja elämästä sitä, mistä oon aina haaveillut; levollista ja onnellista. 

Ja niin paljon, kun ympärillä pyöriikin kaikkia negatiivisia ja huonoja kokemuksia tästä lajista niin mun esimerkki on päinvastainen. Ja sitä mä haluun todellakin nostaa esille, koska se on tarina, joka on aito ja hyvä. Kehonmuokkaus ja kaikki sen sisällään pitämä on tehnyt mun elämästä vain ja ainoastaan laadultaan parempaa. Parempaa, kuin mä ehkä ikinä oisin ansainnu tai osasin odottaa. 

Joten, jos sulla on tahtoa ja motivaatiota mitä tahansa haavetta kohtaan, niin suosittelen ehdottomasti tarttumaan siihen, vaikka muut ajaisi sitä alas tai olisi ihan eri mieltä. Kannattaa tehdä elämästä just oman näköistä. Sellaista, ettei tarvii katua tai harmitella mitään, ikinä.

Tosissaan kannattaa tehdä mutta aina ei tarvii olla niin vakava.. :)