Hashtag Bikinifitnessbuumi

Tässä tuleekin poikkeuksellisesti sellainen postaus, jota oon muokannut ja kirjoittanut useampana päivänä monien ajatusten pohjalta. Oon luonteeltani aika syvällinen, analyyttinen, ajattelija sielu ja haluun sen myös näkyvän täällä blogissa. En pidä sellaisista kirjoittajista/blogeista/henkilöistä jotka menevät vain massan mukana ja loistavat ainoastaan sillä, etteivät omista minkäänlaista persoonallisuutta. Oman luonteeni vuoksi uskallan kirjoittaa melko henkilökohtaisesti ja totuuden nimissä, mikä ei välttämättä ole kovin viisasta mutta mä en myöskään pelkää kritiikkiä.

Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin mainittava miten vapautta fiilis on, kun tenttiviikko on vihdoin selätetty ja saa edes hetken keskittyä vain rentoutumaan. Todella, todella laiskasti mentiin syksyn eka tenttiviikko ja varmaan samalla linjalla jatketaan, koska seuraava taitaakin olla jo se viimeinen! Syyslomaviikoksi on kaikkea kivaa tekemistä luvassa joten I'm staying tuned :D En edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt syyslomaa, joten nyt nautin siitä joka hetki!

Ei kuitenkaan ollut tarkoitus kirjoitella omasta lomasta vaan ihan muista jutuista. Nyt kun NFE ja siihen liittyvä myllerrys on kuumimmillaan muun muassa "väärän" voittajan takia, niin jatketaan samalla aihealueella vielä hetki. Viime postauksessa päätin julkistaa oman kisaamisen, vaikka päätös siihen tehtiin jo alkukesästä. Samalla sivusin muutamaa pelkoa, joihin oon törmännyt ja skenaarioita päässä pyöritellyt. Niinkuin kaikessa muussakin, niin tässäkin asiassa uskon, että ajatuksien kirjoittaminen selkiyttää päätä. 

Ensiksi voisin mainita, etten todellakaan kisapäätöstä ole tehnyt hetken mielijohteesta, vaan se on ollut 'takaraivossa' jo kauan. En oo sitä kuitenkaan aiemmin esille nostanut juurikin liittyen niihin omiin pelkoihin ja siihen ajatukseen, että mut naurettaisiin expoilta ulos. Lähes pakonomaisesti oon etsinyt rauhoittavaa vastausta, joka poistaisi pelkoni. Vielä syvemmin asiaan porauduin, kuin luin erään bloggaajan kirjoituksen silikoonirinnoista ja fitnessin läheisestä linkittymisestä toisiinsa. Siellä kisoissahan se on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus, valitettavasti. Johdettuna edellä olevasta: mun pelkoni liittyy siihen, etten ikinä voi pärjätä kisoissa, koska 1) tatuoinnit 2) ei täytettä rinnoissa. Ja tiedän, että nämä pelot ovat todella pinnallisia mutta yritänkin selittää asiaa nyt niin, että saisin itseni ilmaistua mahdollisimman selkeästi. Kyse on tavallaan siitä, että kaikki se kova työ olisi mennyt hukkaan jos loppujen lopuksi katsottaisiin vain kupin kokoa. Todellisuutta kuitenkin valitettavasti on se, että mitäpä lottoot minkänäköinen on sellainen nainen, josta rasva on tiristetty minimaaliseksi? Joku voi toki olla niin onnekas, että geeneissä on saanut lahjaksi suurehkot rinnat, joista rasva katoaa kaikista viimeisimpänä. 

Pohjana tälle tekstille on kuitenkin se, että minusta on todella surullista miten monella kisaajalla ne silarit on. Miksi laji on mennyt siihen? Eikö voisi katsella sitä tulosta niinkuin se on oikeasti tehty (kovalla treenillä) ja unohtaa kaikki ylimääräinen? Isoja rintoja ja todella alhaista rasvaprosenttia ei ole luotu kuulumaan yhteen, joten miksi siitä pitää väkisin tehdä sellaista? Jokaisen täytyisi ymmärtää, että saavuttaakseen toisen se sulkee jotain muuta vastaavasti pois. Ei voida olettaa, että maksimaalinen, pitkäjänteinen rasvanpoltto toisi meille todella ison ja muhkean olemuksen, kun se on luonnon lakien vastaista. Liittyykö tämä silikooniasia sitten siihen ettei muuten pystytä olla itsevarmoja ja tyytyväisiä siihen omaan kroppaan vai kuka sen on keksinyt.. Mielestäni ennen kisapäätöstä voisi jo hyväksyä sen, että ne tissit lähtee kun rasva palaa. Niin se vaan on. 

Tässä olen käyttänyt nyt tunteja ja taas tunteja kisakuvien tutkailuun ja yrittänyt rauhoitella itseäni. Kuvista päätellen olen tullut siihen tulokseen, että tatuointeihin liittyvät pelot voin haudata, koska kyllä siellä aika monella menestyneelläkin niitä näyttäisi olevan, ja ihan isojakin. Joten siinä asiassa voin jo hiet pyyhkäistä otsalta. Kyllä ne ovatkin suuri osa minua enkä niitä ikinä tulisi katumaan vaikka jäisinkin niiden takia ilman arvostelua.

Seuraavaksi selvitin tämän tissiasian ja päädyin nauramaan itselleni. Kuinkas typerä olinkaan?! Tottakai voin pärjätä ilman silikoneja. Tätä ajatusta vain vahvisti ihanan Ilona Siekkisen voitto junioreiden sarjassa ja häneen ei ole kyllä mitään ylimääräistä laitettu ja toivon ettei laitettaisikaan.

Jollekin saattaa jäädä tästä tekstistä paha mieli tai joku voi mieltää ajattelumaailmani tuomitsevaksi tai negatiiviseksi. Sen takia haluan korostaa, että minulla ei ole mitään silikooneja vastaan, ei missään tapauksessa. Haluan vain korostaa sitä, että ne automaattisesti luetaan menestyvien ominaisuuksiin ja ovat melko vallitseva näky kisoissa, joka ei välttämättä ole tarpeellista. Asiasta halusin kirjoittaa myös siksi, että itse en ikinä voisi silikooneja ottaa, koska tyyliin pyörtyminen tapahtuu jo verikokeessa. Oon monesti tutustunut kirurgien sivuihin ja teksteihin asiaan liittyen ja "lihaksen alle", "lihaksen päälle" aiheutti jo sellaiset reaktiot, että jos joskus syystä tai toisesta silareihin päädyn niin leikkaussaliin mut saa viedä kyllä ihan tajuttomassa tilassa :D En itse koe silareiden olevan mun juttu ihan jo senkin takia, että ne olisivat vain tielläni. Mutta ei pysty myöskään kieltämään sitä etteikö ne olisi kauniit, koska nykymaailman kauneusihanteisiin kuuluu että missään muualla ei saisi olla ylimääräistä paitsi rinnoissa. Tietysti jokaisella on tässäkin asiassa omat mieltymykset. Haluan vain tuoda esille sitä näkökulmaa, että kaikilla olisi yhtäläiset lähtökohdat kisoja ajatellen!

Lopuksi tahdon vielä sanoa, että itse aion kisata täysin sillä kunnolla jonka olen saavuttanut omalla työllä. Jos joku katsoo ettei se näytä hyvältä tai ei ole riittävä niin sitten se on niin ja hyväksyn sen. Oon kuitenkin itseeni tyytyväinen ilman muovisia lisiä ja toivon että jatkossa yhä useampi olisi. Kisaaminen ei mielestäni ole riittävä syy hankkia silikonit mutta jokaisella on oikeus toteuttaa itseään parhaalla näkevällään tavalla. Tämä teksti ei siis ole tarkoitettu pilkkaamaan ketään. Ja osa esimerkeistäkin on kärjistettyjä.


Tältä päivältä treenit tehty ja ihanan raukeana aloitan loman vieton. Maanantaina jatketaan äksä mallin metsästystä! Terkuin mukavanhaluisuuden muikkeli eli minä :D