Postaussarja: kohti parempaa ihoa

Aloitan tekemään muutamia "postaussarjoja" erilaisista aiheista. Ensimmäisenä vuorossa kauneudenhoitoasiaa, kun valokeilaan pääsee ihoni. Siihen minulla onkin ollut todella ristiriitainen suhde, sillä en ole varmaan 20 vuoteen omistanut heleää, kuultavaa ja sileää ihoa. Luultavasti en sellaista ikinä saakaan, mutta jaksan vielä uskoa että paljon on tehtävissä. Ihoni pahimmat ongelmat ovat rasvoittuva sekaiho, mustapäät ja ihomadot. Tällaista ihoa on todella vaikea hoitaa ja voin luvata, että olen kokeillut lähestulkoon kaikkea mahdollista. Soppaan kun sekoitettiin vielä raskaus ja sen tuomat hormonimyrskyt, niin lopputulos onkin oikea sekamelska. Ja samalla naisen pahin vihollinen. En tiedä mitään niin kaunista kuin hyvä iho ja valitettavasti minua ei ole siunattu sellaisella kaikista hoitorutiineista huolimatta. Jotta ymmärtäisitte, niin kelataan ihan alkuun..

Ensimmäinen osa käsittelee kuitenkin nenän alapuolella olevaa syntymämerkkiäni, sillä se on olennainen osa ihoani. Se on ollut minulla vauvasta lähtien, siksi sitä kai syntymämerkiksi kutsutaan. Minulla ei ole kuvaa siitä hetkestä, kun olin aivan pieni mutta silloin merkkini oli aivan tummansuklaanruskea tai jotain sinnepäin. Todella tumma joka tapauksessa. Se ei ole luomi, vaikka monet niin ajattelevat, vaan enemmänkin pigmenttihäiriö. Aluksi sen hoitaminen aloitettiin hiomalla, kun olin pieni. Muutamia kertoja sitä hiottiin mutta tulokset olivat aika heikkoja. Sen jälkeen päädyttiin leikkaamaan siitä aivan ohuen ohut siipale irti kokonaan. Tarkoituksena oli jatkaa tätä niin kauan, että jäljellä olisi ainoastaan pieni viiru. Toimenpiteellä oli kuitenkin riskinsä, sillä vaarana oli huulen paha kieroutuminen ihon kiristyessä. Minua hoitanut huippuplastiikkakirurgi vaihtoi paikkakuntaa ja en halunnut mennä enää "leikkaukseen". Sittemmin olen huomannut, että huuli on kuin onkin hieman vinossa, kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Sen huomaa erityisen hyvin otettaessa kuvaa. Ja totta kai se harmittaa. Siitä eroonpääsy kun ollut yksi unelmistani jo niin kauan. Sen sijaan kuitenkin sain vain pahennettua asiaa entisestään.

vanha kuva, mutta juuri niitä aikoja ennen laseria

Meni todella pitkään etten tehnyt merkilleni mitään, en edes miettinyt operaatiota. Sitten aloin haaveilla fitnessurasta ja tiesin siihen liittyvät ulkonäköpaineet. Aloin miettiä mahdollisia toimenpiteitä uudelleen - olihan aikaakin jo kulunut, kai tekniikkakin olisi kehittynyt. Päädyin laserhoitoon Terveystalolle joka maksoikin ihan mukavasti opiskelijabudjetilla. Samalla siitä poltettiin karvoja, koska etten vain olisi päässyt liian helpolla, niin totta kai merkkiä koristaa myös pitkät mustat haituvat. 

laseroinnin jälkeen

Laserin jälkeen iho oli tietysti arka, kuiva ja kiristävä. Sitä piti rasvailla mutta se parani kyllä todella nopeasti verrattuna hiontaan. Ihon parannuttua en kuitenkaan huomannut melkein mitään eroa aiempaan. Olisinkin ehkä tarvinnut laserkertoja useampia mutta silloin ei ollut varaa lähteä operoimaan sitä uudelleen. 

Kuvissa syntymämerkki näyttää ehkä hieman huomaamattomalta, koska valo taittuu jotenkin juuri sopivasti sen kohdalle mutta luonnossa sen voi nähdä paljon selkeämmin. Leikkauksen jäljiltä siinä komeilee myös pystyarpi, joka tekee ihonpinnasta epätasaisen. Toistaiseksi en ole aikeissa enää korjuuttaa merkkiäni, sillä sen saa melko hyvin meikillä peitettyä. Tietenkään arpea ei saa piiloon mutta ruskeaa sävyä voi helposti taittaa vaaleammaksi. Olen tyytyväinen, että se ei ole enää yhtä tumma kuin vauvana ja ymmärrän ettei se varmaankaan ikinä tule katoamaan lopullisesti. Sen hankalan sijainnin ja operaatioiden vaikeuksien vuoksi tyydyn tähän tilanteeseen mikä nyt on. Enhän toki tiedä, ovatko menetelmät miten paljon muuttuneet parissa vuodessa tai miten paljon ne tulevat muuttumaan. Tämän asian kanssa voin kuitenkin mielelläni odottaa, sillä se ei ole ihoni pahin ongelma tällä hetkellä. Seuraavassa osassa perehdytään ihoni muihin ongelmiin, jos joku vaikka kärsii samoista jutuista.