Jokaisen hoikan(kin) unelma – kuinka saada litteä vatsa?

Lupasin edellisessä postauksessa, että tämä seuraava tulisi käsittelemään litteää vatsaa ja tiivistä keskivartaloa. Keskivartalon käyttäminen ja aktiivisuus on asia, johon suhtaudun intohimolla. Seuraavat asiat huomioon ottamalla olet askeleen lähempänä sitä jokaisen (erityisesti naisen) ihannoimaa litteää vatsaa.

Joskus kuvitellaan, että tähän on vain yksi tapa ja se on kylmä käsky: laihduta! Se on se mikä ihmisillä ensimmäisenä tulee mieleen, mutta siitä ei löydy apua lähellekään kaikissa tapauksissa. Maalaisjärki toki kertoo, että jos on ylipainoa, niin ei yleensä omista litteää vatsaa tai kireää keskivartaloa. Laihduttamisen lopputuloksena ei kuitenkaan aina ole litteä vatsa ja tilanne voi kääntyä itse asiassa päinvastaiseksi, jos venynyttä ihoa on paljon. Löysä iho kun ei poistu pudottamalla painoa, sen voin raskaana olleena kertoa.

Tämä kuva on edelleen hyvä esimerkki ryhdikkäästä keskivartalosta, vaikka onkin jo aika vanha ja käytetty.

Tässä postauksessa haluankin keskittyä antamaan avaimia heille, jotka ovat kiinnostuneita saamaan sen unelmien keskivartalon, vaikka ei olisi ylipainoinen. Rasvan kertyminen tiettyihin paikkoihin on osittainen geneettinen ja/tai hormonaalinen ominaisuus, jonka vuoksi hoikallakin ihmisellä saattaa olla löysä (paljon rasvaa) tai pömpöttävä vatsa. Naisilla ongelma-alueita ovat yleensä alavatsa, reidet ja pakarat. Se mikä treenauttamisessa ja pt-asiakkaiden kanssa onkin opettavaista on se, ettei yksikään asiakas ole samanlainen eikä samat metodit näin ollen toimi kaikilla. Treeni ja treenaaminen on siten oikeastaan melko monimutkaista puuhaa, jos sitä tehdään jokin tavoite mielessä.

Ruokavaliolla on merkitystä tässä ongelmassa muutenkin kuin vain ylisyönnin osalta. Edellinen postaus liittyy tähän sen takia, että valkoinen vehnä ja lisäaineet aiheuttavat vatsan turvotusta. Ero aamun ja illan välillä voi olla aika huimakin ja monet ihmettelevät mistä se johtuu. Vaarana on syntyä kierre, jolloin oikeasta ruuasta aletaan vähentää entisestään ja keho ajautuu säästöliekille. Ehdottoman tärkeää ei ole pelkästään syödyn ruuan määrä mutta myös sen laatu. Niin sanottuja tyhjiä kaloreita en tietenkään suosittele.

Toinen tärkeä palikka on keskivartalon lihaksiston kunto. Erkauman kuntouttajana optimaalinen kehon asento ja keskivartalon tuki ovat päivittäistä elämää. Oli se sitä ennen raskauttakin jo. Siihen liittyen kerronpa uskomattoman tarinan vatsalihaksiin liittyen.

Erkaumaa kuntoutetaan syviä vatsoja treenauttamalla. Minulla suorat vatsalihakset ovat kuitenkin erittäin vahvat ja voimakkaat, joten ymmärtänette että silloin myös syville vatsoille täytyy saada tarpeeksi paljon oikeanlaista kuormitusta. Harjoittelussa tärkeää on myös tarpeeksi kevyt tekeminen, koska vahvat suorat vatsat osallistuvat helposti, joka tässä yhteydessä onkin huono asia! Voitteko kuvitella, että voimakkaat suorat vatsalihakset ovatkin epäedukkaat tällaisessa tilanteessa, yngh? Terveisiä vaan niille ”muutamalle” tunnille kuntosalilla, jolloin on tehty vaativia vatsalihasliikkeitä. Ja ovat kaiken lisäksi onnistuneet..

Litteään vatsaan tarvitaan syvien vatsalihasten, eli poikittaisen vatsalihaksen harjoittelua. Kyseinen lihas ei tee sixpäckkiä, eikä se näy ulospäin muuta kuin ryhdikkäänä olemuksena. Sillä on silti erittäin tärkeä rooli ihan päivittäisessä elämässä:

  1. se tukee keskivartaloa
  2. pitää sisäelimet oikeilla paikoillaan
  3. auttaa pitämään oikeanlaiset harjoitteluasennot
  4. sitä kautta loukkaantumisriski pienenee
  5. se säätelee vatsaontelon painetta ja suojaa vatsaonteloa
  6. estää vatsaa työntymästä ulos tai selkää kaareutumasta liikaa
Ruokavalion merkitys on myös otettava huomioon!

Jos aivot ja sydän luokitellaan tiettyjen ominaisuuksien keskuksiksi, niin tämä Transversus Abdominis eli poikittainen vatsalihas on keskivartalon tuen keskus. Sen heikko kunto voi vaikuttaa melko moneen asiaan, joten treenaaminen voi olla apu esimerkiksi selkäkipuihin. 

Poikittaista vatsalihasta tulisi treenata siten, etteivät suorat lihakset pahemmin jännity, kuten tuolla aiemmin viittasin. Se ei olekaan ihan helpoimmasta päästä ja vaatii erilaista treeniä, mihin ihmiset ovat yleensä tottuneet. Ryhmäliikuntatunneilla kuulee aina "vedä napa kohti selkärankaa", mutta se ei itse asiassa ole kovin hyvä vinkki. Tärkeää olisi testata lihaksen aktiivisuus, eikä vain kertoa miten se tehdään. Hyviä liikkeitä ovat aluksi selkämakuulla tehtävät aktiivisuusharjoitteet, joihin yhdistetään hengitys.

Kannattaa testata kyseisen lihaksen toimivuus ja keskittyä siihen myös vaativemmissa liikkeissä, kuten kyykyssä! :)