Kaikki mitä olin oppinut erkaumasta ei kohdallani pitänytkään paikkaansa!

Kyllä minua ihan vähän huolestuttaa. Ja suututtaa samalla. Huolestuttaa se, kuinka vähän erkauman kuntouttamisesta on tietoa. Suututtaa se, kuinka väärin tai ei ollenkaan sitä hoidetaan. Kaikille lasta mahassaan kantaneille tämä erkauma toki muodostuu mutta suurella joukolla äideistä se ei palaudukaan takaisin syystä tai toisesta. 

Ja koska nuorista tytöistä kasvaa äitejä ja lapsia syntyy jatkuvasti lisää, on erkaumastakin kärsivien määrä kasvussa. Jos siihen lisättäisiin vielä kaikki he, jotka eivät tiedä tilastaan, olisi määrä räjähtävässä kasvussa. 

Yksi mun ensimmäisistä teksteistäni, joka käsittelee erkaumaa ja sen kuntouttamista saa edelleen huikean määrän lukukertoja. Teksti on kulkenut otsikolla: Näin kuntoutat vatsalihasten erkauman. (Avautuu uuteen välilehteen!) Ja nyt mua ihan vähän pistää sanoa, että ne eivät olekaan välttämättä hyviä ohjeita. Mitä on tapahtunut?

kestopigmentointi
Uudet, kestopigmentoidut kulmat ovat vielä paranemisvaiheessa, joten siksi hassun näköiset!

Ihan puhtaan sattuman kautta päädyin juttelemaan erkauman korjausleikkauksen läpikäyneen ihmisen kanssa. Päältä päin ei tietenkään ikinä olisi arvannut, että paidan alta löytyy uudelleen muotoiltu napa ja lonkkaluusta lonkkaluuhun ulottuva arpi. Ajatuksen tasolla on karmeaa, että sut nyletään, että voit tulla taas ehjäksi.

Jutteleminen hänen kanssaan oli vapauttavaa. Ihmisen, joka oikeasti tietää, mitä olen kokenut. Keskustelun lomassa ajattelin tietenkin, että onko leikkaus minunkin kohtaloni? Parannunko ikinä? Tuhlaanko vain aikaa, kun leikkaus voisi hoitaa kaiken kuntoon yhdellä kertaa. Olen jo niin pitkään toivonut olevani taas normaali. Miksi en saa olla? Miksi oikeuteni siihen on riistetty?

Hän, joka puhui, säteili kuitenkin iloa. Helpotusta. Tyytyväisyyttä. Hänen leikkauksensa oli onnistunut. Totta kai minä haluaisin samaa.

Reppu ja minä reissussa.

Säikähdin omia ajatuksia, sillä ajattelin vakavasti tarvitsevani veitsen apua vaikka en siedä toimenpiteitä. En minkäänlaisia. Hyvä, jos verikokeeseen suostun menemään. Ja nyt löysin itseni puolustamasta leikkausta. Melkein kuin turvautuisin siihen kuuluisaan viimeiseen oljenkorteen.

Se nimittäin on kauheinta maailmassa. Elää jatkuvassa epätietoisuudessa. Ei pääse tarrautumaan mihinkään. Mikään ei pysty tarjoamaan lohtua tai turvaa. Ei ole pienintäkään murusta, johon luottaa. Amerikkalaisittain ilmaistuna: It sucks

Mä vihaan sitä, että mussa on heikko kohta. Etten täysin suoraan voi siihen vaikuttaa. Että joudun myöntämään sen itselleni. Se käy suorittajaluonteen psyykeeseen.

Joskus tuntuu, että vaadin keholtani liikaa. Toisinaan taas, etten tarpeeksi. Yritän kuunnella mutta se ei puhu tarpeeksi lujaa. Se on instrumenttini. Hiomaton jääveistokseni. Tiedän mihin se pystyy, koska sinne vien sen usein. Äärirajoille. Se on eräänlaista lahjakkuutta, mutta se pitää osata käyttää oikein. Ja minä osaan. Ja samalla en pysty, koska pelkään, että vatsalihas irtoaa. Tai että suolet pullahtaa ulos. Kummatkin on täysin mahdollisia.

salaatti
Lounasaika.

Leikkaus veisi lisää arvokasta aikaa, johon en ollut valmis ollenkaan. Olin kuullut monen kuntouttaneen erkauman yhden ja saman henkilön valmennuksessa. Joten mä päätin koittaa kepillä jäätä ja otin yhteyttä ammattitaitoisimpaan henkilöön, jonka tiedän erkauman kuntouttamiseen liittyen. Tapaamatta tai näkemättä minua, hän pystyi kuvaukseni avulla arvelemaan missä vika piilee. Tulimme molemmat siis siihen lopputulokseen, että hän voi auttaa minua.

Leikkausajatus työntyi taka-alalle kuin itsestään. Toivoa on vielä.

Hyvinvointistudio Lupaus

Hyvinvointistudio lupaus
Tunnelmallinen studio!

Niin mä heitin repun selkään ja lähdin tapaamaan Saraa Hyvinvointistudio Lupaukseen Helsinkiin. Ja sitä se olikin koko tapaaminen: yksi iso äänetön lupaus. Ja voi sitä ammattitaidon määrää. Thank god for that woman. Kaikki viittasi siihen, että toivoa on. Paljon löytyi kropasta myös kremppoja, joka ei varsinaisesti ollut mikään yllätys. Tärkeintä on kuitenkin, että saan tästä eteenpäin ohjausta erkaumaan erikoistuneelta ihmiseltä. Sain jotain, johon tarrautua. Ihmisen, jonka sanat ja tietotaito ovat kuin huumetta addiktille.

Minun kohdallani erkauma ei voi koskaan parantua, jos emme harjoita myös pinnallisia lihaksia. Syviä lihaksia osaan jo käyttää todella hyvin, mutta se ei riitä. Vastoin kaikkia ohjeita, joita olen tässä ajan mittaan saanut, suoraa vatsalihasta tulee todellakin harjoittaa myös erkauman kanssa, mutta se pitää tehdä turvallisesti ja oikein.

Enää harjoittelu ei siis muodostu hengittämisestä ja syvien lihaksien aktivoimisista, vaan omalla tavallaan rankasta treenaamisesta, joka soveltuu erkaumapotilaalle. Harmi, että en tajunnut mennä Saralle jo alun perinkin, sillä luultavasti koko erkaumaa ei enää olisi lainkaan. Se tiedon määrä ja suoranainen valaistuminen, jonka siellä kokee, on todellakin yksi suuri Lupaus!

hyvinvointistudio lupaus

Katsotaan, mitä tässä 10 kuukauden ajanjaksolla saadaan fitnessvalmennuksen, erkaumavalmennuksen ja pilateksen kanssa aikaiseksi. Tällä hetkellä päätavoite on palautuminen, ja siihen uskon ihan täysin!

Lopuksi vielä kertauksena. Lantionpohja tulee tunnistaa ja sitä täytyy osata käyttää. Sama pätee poikittaiseen vatsalihakseen. Nämä lihakset ovat tarkoitettu kuitenkin toimimaan automaattisesti. Jos raskauden jälkeen on käynyt niin, että niitä ei osaa käyttää, voi hyvin alkuperäiset ohjeet pitää paikkansa. (Edelleen tämä teksti: Näin kuntoutat vatsalihasten erkauman.)

Jos näitä em. lihaksia osaa kuitenkin käyttää hyvin ja niiden tunnistamisessa ei ole ongelmia, täytyy vikaa lähteä etsimään jostain muualta. Paras paikka sen tiedon löytämiseen on Lupaus. Ja minä todella tarkoitan sitä. Sen ymmärtää sen jälkeen, kun on käynyt siellä!

 

*Huom! Tämä postaus ei ole maksettu mainos.