Kokonaisvaltainen katsaus palautumiseen

Omaa palautumistani raskaudesta käsittelin jo hieman tässä postauksessa. Ja ehkä muutamassa muussakin, mutta seuraavaksi hieman kokonaisvaltaisempaa kuvaa siitä, mitä kaikkea jälkiä raskaus jättää. Lisäksi lopusta löytyy ohjeet erkauman testaukseen.

iso mielen ja kehon muutos kuten näkyy

Käytän raskausviikon 40 kuvaa muistuttaakseni, kuinka paljon kroppa on antanut periksi ja muuttunut raskauden aikana. On siis täysin selvää ettei se palautuminen tapahdu sormia napsauttamalla. Osallistuin viime keskiviikkona Fysioterapia Virikkeen järjestämään Ilta äideille -tapahtumaan, jossa selvisi uutta tietoa vielä ihan omaankin palautumiseen. Palaan siihen hieman myöhemmin tässä kirjoituksessa, joten kannattaa lukea alas päin.

  • Raskausarvet ovat varmasti yksi suurin näkyvistä mutta muutoin ei-haitallisista muutoksista. Omani, joita pääset vilkaisemaan täältä, ovat aika pahoja. Eivätkä ne vielä ole lähteneet vaalentumaan mutta Kelo-cote voide muutti ne jo viikon käytön jälkeen tasaisiksi ihonpinnan myötäisiksi, joten aine kyllä auttoi heti siihen. Arvet kun olivat ennen voiteen käyttöä koholla, ja iho tuntui erittäin epätasaiselta.
  • Raskausarpien lisäksi vatsasta löytyy vielä tummana juovana linea negra, joka kuuluu raskauteen mutta ei tule esiin kaikille. Minulla viiva ilmestyi silloin, kun vatsa alkoi kunnolla kasvaa eikä vielä tässä vaiheessa ole osoittanut vaalenemismerkkejä sekään. Viivan pituus, alku- ja lähtökohta sekä tummuus ja häviäminen ovat yksilöllisiä. Olen lukenut, että joillakin viiva näkyy vielä vuosienkin jälkeen. On kuitenkin erittäin hassua, että NEUVOLASSA lääkäri sanoi sekä arpien, että linea negran häviävän jälkitarkastukseen mennessä. HAH! Älkää uskoko sokeasti mitä ne siellä kertoo..
  • Jälkivuodon täydelliseen loppumiseen meni kaiken kaikkiaan yhdeksän viikkoa, joten aika on todella yksilöllinen. Opuksien kuuden viikon aika ei päde kaikilla, joten siitä ei kannata turhaan huolestua.
  • Lantionpohja on palautunut hyvin. Aloitin tunnistamisharjoitukset heti sairaalalla, silloin lihasten ollessa vielä "tunnottomat" ja tosi arat. Jumppailin niitä vähän laiskasti myös raskauden aikana mutta pääasia on, että tekee edes vähäsen, koska se kyllä kannattaa! Nykyisin pystyn helposti käskyttämään niitä melko monipuolisesti. Pissat eivät ole kertaakaan lorahtanut housuun, joten älkää masentuko kaikista niistä oletuksista että niin varmasti käy! Se ei ole mikään raskauden automaattinen seuraus. Itse pystyy vaikuttamaan hyvin paljon.
  • Myös peräpukamia pelkäsin turhaan. Tämä arkana pidetty aihe, josta neuvolassa eikä missään muuallakaan kerrottu mitään, saattaa naurattaa mutta on totta toisille. Voin lohduttaa, että nekään eivät ole automaattinen seuraus vain siitä, että on ollut raskaana. Lantionpohjan harjoittaminen auttaa ennaltaehkäisyssä. Suosittelen.
  • Sain sairaalassa lihaskipupiikin peppuun silloin, kun ensimmäistä kertaa mentiin supistusten takia. Siitähän tuli kauhea mustelma ja arkuus sille paikalle, johon se oli isketty. Nykyisin mustelma on kadonnut mutta peppu on kipeä siinä määrin, että ei voi juosta, koska tärinä aiheuttaa samaiselle kohtaa kipua. Kankku on edelleen myös kosketusarka, enkä tiedä palautuuko tämä vaiva koskaan, toivotaan. 
  • Rinnat ovat muuttaneet näköään ja tuntuvat paljon pehmeämmiltä kuin ennen imetystä. Mitään valtavaa tissien räjähdystä, alkua lukuunottamatta, ei tässä osoitteessa ole kuitenkaan tapahtunut :D

Sitten siihen suurimpaan ja stressaavimpaan asiaan: vatsalihastenerkaumaan. Tuo paljon otsikoissa ollut mörkö on loppujen lopuksi itsellekin totista totta. Lääkärin jälkitarkastuksessa todettiin, että erkaumaa on jäljellä yksi sentti, joten on todella hyvin palautunut. Little did I know, sillä siellähän se koitettiin vain vatsan yläosasta. Onneksi, luojalle kiitos, en uskonut julkisen terveydenhuollon kokemuksien perusteella sokeasti sitä arviota, sillä fysioterapiaillassa sain paljon lisää tietoa siitä, kuinka se katsotaan ja minkälainen sen pitäisi olla. Erkauman tila täytyy tarkastaa koko vatsalihaksien matkalta (tietenkin, typerä minä) ja siellä sainkin tietää tilan olevan hieman luultua huonompi..

Olenkin tässä pitkään ihmetellyt miksi vatsa on niin hitaasti palautunut navan kohdalta, siinä kun tahtoo sellainen outo löllöpallo olla. Erkaumatestauksessa ihoni upposi vatsan sisälle napaa myöten. Ai ei erkaumaa? Ei vissiin niin. Siinä kohtaa, jossa vatsa on ollut suurimmillaan, eli navan ympärillä, erkauma tosiaan on melko iso. Sormet uppoavat erkaumaan ensimmäiseen niveleen asti. Järkytys oli melko suuri.

Todiste vatsasta, navan kohdalta tilanne on pahin ja näin jälkikäteen mietittynä sen myös huomaa.

Eihän se muuten huolettaisi mutta sanotaan, että suurin spontaani vatsalihasten palautuminen tapahtuu ensimmäisten kahdeksan viikon aikana, jonka jälkeen palautuminen hidastuu. Ilta äideille oli siis todella hyödyllinen tapahtuma, jossa sain vihjeitä siitä, kuinka palautumiseen voi itse vaikuttaa. Lantionpohja ja poikittainen vatsalihas täytyy pitää aktiivisena ja harjoittaa niitä kaikissa tilanteissa. Niiden harjoittaminen todella kannattaa aloittaa viikon sisällä synnytyksestä. Tämän tiedän nyt kokemuksesta kertoa.

Itselläni ei ole onneksi ongelmaa ko. lihasten aktivoinnissa tai käyttämisessä mutta nyt vain tarvitsee tietoisesti harjoittaa niitä hieman useammin ja toivoa, että erkauma alkaa kuroutua takaisin kiinni myös vatsan keskiosasta. Erkauman voi tarkastaa ihan kotonakin, joten suosittelen lukemaan tämän postauksen, jos epäilystä erkaumalle on yhtään, sillä siitä voi aiheutua älyttömästi haittaa keholle, joten asia kannattaa ottaa tosissaan. Sanotaan myös, että vuoden jälkeen palautumista ei tapahdu ilman harjoituksia. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä aloittaa tietoista korjausprosessia.

Testaa erkauman tila niin, että asetu makaamaan selälleen jalat koukkuun. Nosta yläkroppaa lattiasta siten, että lavat nousevat ja suoravatsalihas jännittyy. Tunnustele sormin vatsan keskilinjaa koko matkalta. Suorien vatsojen väliin jäävä tila kertoo mahdollisen erkauman tilan ja lihasten välissä oleva jännesauma tulisi olla jäntevä eikä sormet saisi upota vatsan "sisään". Testaaminen on ehkä vähän ällöä mutta on nopea ja helppo tapa saada selville, jos yhtään epäilyttää. Erkaumaan viittaavia "oireita" voi olla myös pömpöttävä vatsa, suorienvatsalihasten vaikea käskyttäminen tai oudon pehmeältä tuntuva vatsa. 

Itse joudun nyt välttelemään liian suuria painoja ja keskittymään treeneissä enimmäkseen keskivartaloon, jotta saisin sen mahdollisimman nopeasti kuntoon. Onneksi en kerennyt lähteä treenailemaan vielä liian kovaa ja tilanteen voi korjata, kun sen on suht hyvissä ajoin huomannut. Neuvoni siis yksinkertaisesti: aloittakaa syvien vatsojen ja lantionpohjan treeni heti muutama päivä synnytyksen jälkeen tai heti kun kuntonne sen sallii!! Ja pitäkää peukkuja, että saan oman kuntoon, koska valehtelisin jos väittäisin, etten olisi huolissani.