Kiinnostaako kilpaileminen IFBB-liiton alla?

Päätin kirjoittaa fitness kilpailuista hieman eri näkökulmasta, jos joku on miettinyt kilpailuihin lähtöä. Tästä ei tule kuitenkaan sellaista perustietopakettia, jota jo monet ovat tarjonneet aiemmin. Haluan lähestyä asiaa hieman syvemmin, sillä minun oma kisadebyyttinikin on vasta tulossa. :) P.s. otsikossa lukee IFBB-liitto, vaikka se on juuri vaihtanut nimensä Suomen Fitnessurheilu ry:ksi mutta luulen, että tässä vaiheessa IFBB kertoo enemmän :)

Millä tavalla haluan lähestyä tätä aihetta? Ajattelin lähinnä vaiheita ennen kisoja ja psykologista puolta. En siis todellakaa tahdo leikkiä mitään ammattiauttajaa tai asiantuntijaa näissä asioissa vaan enemmän käsitellä syitä/perusteluita/taustoja kisoihin lähtemiseen. Olen todella kiinnostunut ihmismielestä ja psykologisista kokonaisuuksista, joten katsotaan mitä tästä saadaan aikaiseksi.


1. Minun näkemys on se, että jokaisen kilpailuista haaveilevan täytyisi miettiä niitä syitä, jotka ovat taustalla koko hommalle. Jos syyt ovat lähinnä huono itsetunto, julkisuuden havittelu, trendien seuraaminen tai mikä tahansa "pinnallinen" tekijä, niin voisin väittää, että metsään menee jo ensi metreillä. Kilpailut ja niihin osallistuminen on todella pitkä projekti ja kisapäivän takana on satoja ja taas satoja tunteja itsekuria ja treenausta. Moni saattaa ajatella, että voi hitsi miten siistiä ois näyttää tuolta tai miten hehkeä kisapäivä onkaan mutta totuus on, että palkinnot voitetaan jo kauan ennen kisoja. Itsensä haastaminen, pitkäjänteinen työ ja onnistuminen on palkinto itsessään tai ainakin sen pitäisi jokaiselle ensikertalaiselle olla. Tämä on ainakin se ajatusmaailma, jota itse puollan ja sitä lähden hakemaan.

2. Täytyy ottaa huomioon uhraukset, koska niitä pitää olla valmis tekemään, ainakin siinä vaiheessa kun keho siirretään miinuskaloreille pitkäksi aikaa. Ja tässähän voidaan palata taas siihen motivaatioon; ovatko tekijät sisäisiä vai ulkoisia? Uskoisin, että viimeistään dieetille lähdettäessä tarvitaan niitä sisäisiä tekijöitä, jotta jaksetaan painaa eteenpäin.

3. Kehonmuutokset ovat iso osa lajia ja niitä täytyy pystyä omaksumaan ja hyväksymään. Ja jos mennään ihan pohjamutiin niin miksi tehdä jotain sellaista, jonka lopputulos ei miellytä? Katsot peiliin ja sieltä takaisin katsoo täysin iljettävä otus? No niinpä. Se toimii molempiin suuntiin, sekä pienentyessä, että kasvettaessa. Järkeä? Ei hippustakaan.

4. Maslowin tarvehierarkia ei ainakaan dieetillä tule toteutumaan. Perustarpeista, (ruoka, uni) joutuu joustamaan.

5. Arvostelun kestäminen. Tämä on laji, jossa ulkoamuotoa arvostellaan julkisesti ja myös kanssakilpailijoihin. Täytyy kasvattaa todella paljon luonnetta, että tämän kestää pitkän aliravitsemus kauden jälkeen. Kilpaurheilijan mentaliteettia täytyy siis etsiä hyvissä ajoin ja negatiivisiin ajatuksiin täytyy valmistella itseään huolella. Pettymyksiä täytyy osata käsitellä aidolla konfliktiratkaisulla, jotta voidaan siirtyä eteenpäin ja kehittyä. Lisäksi kannattaa valmistaa oma lähipiiri tarpeeksi aikaisin kaikkiin olennaisimpiin seikkoihin.





Tämä aihe on todella laaja ja tottakai jokainen on yksilö mutta näistä kohdista on hyvä lähteä liikkeelle ja miettiä mitä se kisaaminen on sitten konkreettisesti. Minulla suurin vaikeus tulee varmasti olemaan se kritiikki, koska sitä tulee aina joltakulta. Otan kuitenkin niitä haasteita innoissaan vastaan opettavina ja tarpeellisina. Niistä ei pidä masentua. Jokainen tietää syvällä itsessään kuinka tunnollisesti ja tarkasti niitä ohjeita on noudatettu ja töitä tehty!

xxx T