Koska muut niin minäkin?

Nykyisin se on niin laajalle levinnyt ilmiö; tuo salitouhu nimittäin. Se herättää paljon ajatuksia minussa itsessäni. Jos jokin asia on mediaseksikästä niin se sitten on sitä ihan tappiin asti. Fitness, sali, lihakset, lowcarbs, revitty, tikis ja mitä vielä? Kaikki toi median myllerrys ja se niin kutsuttu fitnessbuumi alkaa ällöttää. Yks tekee yhtä niin kohta kaikki tekee sitä samaa. Milloin porukka vois herätä todellisuuteen? Kysyn vain, koska ihmettelen niin kovasti. Ja silloin kun jokin ihmetyttää, ei voi ymmärtää ja se laittaa arvostelemaan enkä edes itse pidä siitä. Se on vain asia, jota jokainen tekee joskus. Koska..niin..ihmetyttää. Lopputuloksena on se, että ne "revityt" pyörittää kuntosaleja, vähän kokemattomammat ei uskalla tulla salille ollenkaan ja koko touhussa vallitsee täysin epäinhimillinen ja kylmä tunnelma. Oon sanonut jo aiemmin, että koko toi fitness hypetys meni multa ihan kokonaan ohi, eikä sen mun kohdalla ollut todellakaan se syy kuntosalin aloittamiseen. Elin pitkään siinä omassa pikku kuplassa, joten kaikki ympärillä oleva meni muutenkin täysin minun ohitseni. Mitäs mä siis yritän sanoa?

Kai mä yritän vaan kertoa, että mua ärsyttää. Koko kuntosalilla käyminen on menettänyt arvonsa täysin ja ei se maailma tunnu miltään, ei korjaan, se ei herätä arvostusta enää. Se ei ole enää mitään. Se on todella harmillista, sillä itse en ainakaan turhaan herää ennen auringon nousemista vain sen takia, että saisin laittaa jonkin ihkupihkun salikuvan kaikkien esille. Ei, en myöskään kieltäydy juhlista, herkuista ja syrjäydy muista siksi, että täytyy kuvailla uudet salivaatteet ja postata "huh kun on hiki nostettuani tän painon kolme kertaa". Eli kyse on oikeesti siitä, miten tätä juttua tekee. Tekeekö sitä niin, että tulee salille juttelee ja juoruu kaverin kanssa vai tekeekö sitä niin että treenin päätteeksi on niin loppu, että täytyy ryömiä kotiin. Tai on vetänyt itsensä niin rajoille, että oksennus lentää ja kyyneleet valuu. Mä kuuluun tuohon jälkimmäiseen ja teen tätä juttua ihan satalasissa ja välillä liiankin omistautuneesti.



Lidlin uudet prodepatukat pääsi testaukseen. Hippasen liian makeita minun makuun. Paras oli kuitenkin creamy caramel eli
keskimmäinen.

En sano ettenkö itse kuvaisi salijuttuja tai muita, mutta EN tee sitä siksi, että se on IN vaan, koska se kuuluu mun elämään niin läheisesti ja on osa sitä, niin yleisesti jaan sitten sellaisia juttuja. Ihan samalla tavalla kuin muistakin harrastuksista tai tärkeistä jutuista mahdollisuuksien mukaan. Sekään ei oo pakollista mutta tässä nyky-yhteiskunnassa paino on somessa ja jos et oo siellä oot nobody.


Mä en usko, että kukaan lähtis oikeasti kiduttamaan itseään pelkästään sen takia, että se on siistii tai että joku muukin tekee niin. Sillä se on rankkaa. Ja jos tekee vääristä syistä niin se on esittämistä, eikä sellaisella touhulla saadaa tuloksia, koska ihmismieli ei pysty sitoutumaan asioihin joita se ei oikeasti tahdo. Jos joku sanoo mulle, että hän käy salilla tai harrastaa salia, katson häntä tovin ja ajattelen "et varmasti harrasta". Toisille salilla käyminen harrastuksena nimittäin tarkoittaa ehkä kerran kuussa suoritettua crosstrainer treeniä, joka sekin tehdään aivan pieleen, nimittäin sillä kevyimmällä vastuksella..


Lisäksi liikkeet suoritetaan aivan väärin ja painot on yhtä pielessä, kun tän maan työtilanne. Teinpä tuossa hauiskäännöt 45 kilolla kympin sarjoilla x3. Ainiin unohdin mainita että koko liike lähti selästä, jolla heijasin painon ylös, koska pelkällä hauiksella en jaksanut. Niinpä.. Tätä näkee liian usein. Mitä järkeä, jos koko kohdelihas ei oo edes käytössä tai on pelkästään avustamassa? Tarvitseeko edes mainita mahdollisista vammautumisriskeistä. huoh.


Jos harrastaa salia 'oikeasti', samoin kuin vaikka huippujalkapallon pelaaja jalkapalloa, niin voin kertoa, että siinä on myös paljon asioita joista täytyy luopua tai jotka ovat varsinkin naiselle jopa negatiivisia. Jos rasvoja lähetään pudottaa alas, niin voi olla varma että se lähtee myös niistä kuuluisista rinnoista. Tai sit on oikesti jotkin super hyvät geenit. Mulla hormonitasot on myös muuttuneet. En käytä mitään testosteroni lisiä mutta on tutkittu, että voimanostot lisäis kyseisiä hormonitasoja, joka mulla näkyy niinkin epänaisellisella tavalla kuin lisääntyneet karvat. Tämä on todella jännä juttu, sillä oon aina ollut naisihmiseksi melko karvainen (selkä, vatsa, kasvot) paitsi yhdestä paikasta; sääristä! Mulla ei kasva säärikarvoja ollenkaan? Ajelen ne ehkä yhden kerran vuodessa, yleensä kesän alussa kun rantakausi alkaa. Sekään ei tosin oo välttämätöntä, koska yks karvanhuisku ei mua haittaa hippuakaan.



kanasalaattia<3

Jokainen päättää täysin itse miten paljon on valmis uhraamaan oman harrastuksen eteen. Pointti tässä onkin, että pitäis tehdä asioita omasta halusta, omasta mielenkiinnosta ja siitä aidosta sydämestä lähtevästä intohimosta. En usko, että kenenkään palava halu makaa teeskentelyssä. Lisäksi, jos sanot harrastavasi jotain, niin harrasta sitten kanssa äläkä jätä asioita pinnalliseksi!! 

Miksi mä siis teen tätä?

Koska mä tahdon haastaa itseäni. Kuntosaliharjoittelu ja siihen liittyvät terveydelliset seikat antavat mulle hyvän olon ja mielen. Saan siitä irti niin paljon enemmän kuin mistään muusta. Se riemu ja onnistumisen ilo. Ne on just niitä asioita, joiden takia tulisi ylipäätään tehdä jotain. Se, että omalla työllään saa tuloksia aikaan ja kehittyy, antaa mulle miljoona syytä jatkaa tiukempaa elämäntyyliä ja esimerkiksi syrjäyttää alkoholin ja bileet lähes kokonaan. Kaikki mitä teen tai en tee, on mua itseäni varten ja en vois olla enempää tyytyväinen. Mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee, ei oo ikinä kiinnostanut. Uusi elämäntyyli opetti mut jopa syömään kanaa ja nykyisin pidän siitä todella paljon, kuten viimeinen kuva osoittaa. Ja tänä päivänä, sekä toivottavasti tulevina muinakin, saan olla yhtä rakastunut elämään kuin nyt