Kun kaksio käy liian pieneksi

Mä tiiän - musta on tullut se tylsä aikuinen, joka ajattelee oman asunnon tai talon ostamista! Asuntosäästäminen on siis alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla, tai en tiedä onko se säästäminen varsinaisesti se juttu, mutta se mitä niillä säästöillä saa kuulostaa jo aika hyvältä.

Olen ihan pienestä pitäen maalannut mielessäni unelmieni taloa. Tosin, sen kuvajainen on ajan saatossa muuttunut ja elänyt mutta haave itse talosta on pysynyt. Mielessä on selkeitä asioita siitä, mitä ensimmäisessä omassa kodissa pitää olla, vaikka monesta asiasta olen myös valmis joustamaan, jos se oikea fiilis syttyy. Täytyy kyllä myöntää, että asuntonäytöissä ei olla vielä käyty - se kun antaisi varmaan parempaa käsitystä tarjonnasta ja sen laadusta.

Vauvasta taaperoksi

taapero ja koira
Olisihan se ihanaa tarjota tälle pienelle rakkaalle oma piha, jossa temmeltää.

Olen siis haaveillut omasta talosta pitkään. Silti minulla ei ole ikinä ollut mikään kiire ostaa omaa. Vielä hetki sitten ajattelin, että muutto ulkomaille tulisi ainakin kokea ennen ensimmäistä omaa kotia. Sitten elämä vaihtoi suuntaa melko radikaalisti ja oman pesän rakentaminen siirtyi korkeammalle prioriteettilistalla. 

Vauvan kasvaminen taaperoksi on kuitenkin ollut se viimeinen niitti, joka on pakottanut ajattelemaan kunnon säästämistä ensimmäistä omaa kotia varten. Tällä hetkellä asutaan huolettomasti vuokralla suuressa kaksiossa mutta silti tuntuu välillä, että tilaa voisi olla enemmän. Ja entäs sitten, kun lapsi tarvitsee oman huoneen? Sitähän ei ole tällä hetkellä tarjota. Olemme miettineet myös vuokrakolmioon siirtymistä mutta korkean vuokran maksaminen ei innosta sekään. 

Ensi vuoden alusta, olikohan helmikuussa, täyttyy meidän pakollinen vuosi nykyisessä asunnossa, jonka jälkeen pitäisi päätyä johonkin ratkaisuun. Kituutammeko vielä pari vuotta samassa vai koitammeko etsiä edullisen vuokrakolmion? 

Mietin myös sitä, että oman asunnon ostaminen tarkoittaa aina myös jonkinlaista sitoutumista sen hetkiseen paikkaan - haluanko sitoutua Lappeenrantaan? Täällä on paljon hyviä asioita mutta yhtä paljon on myös huonoja - mutta eikös aina ole niin?

Unelmieni talo

taapero ja koira
Hän rakastaa olla ulkona, hiekkalaatikko on yksi lemppareista ja tuo tuoli tietenkin.

Jos palaamme vielä siihen unelmien taloon niin mielessäni siintää moderni kivitalo, joka on porrastettu useampaan kerrokseen. Järjestelmien tulee olla ekologisia ja tunnelmaa luo korkeat huoneet ja valkoinen takka. Keittiön ja olohuoneen välissä on ainoastaan isohko saareke, jonka ääressä ruuanlaitto ja seurustelu onnistuu vaivatta. Haluan yhdistää modernia ja vanhaa. Alakerrassa on toivottavasti myös työhuone ja oma pieni kuntosali.

Päämakuuhuoneeseen mennään lasisista pariovista ja kulku löytyy parvekkeen lisäksi omaan pukeutumishuoneeseen. Koko kodin teemana olisi hyvä olla avaruus ja tilavuus - ei mitään kapeita eteiskäytäviä! Juliukselle tietenkin oma huone, jossa saa näkyä lapsen elämä.

Ja sitten palaamme takaisin todellisuuteen. Meidän valinta säästämiselle oli ASP-tili, jonne olemme säästäneet nyt jonkin aikaa. Tarkoitus on säästää niin, että ei tarvitse jokaista kahvikupillista laskea, vaan suhtaudutaan säästämiseen kepeästi. Se on tärkeää mutta ei saa aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Eihän sitä tosin tiedä, miten kovin se asuntokuume iskee mutta tämä on kuitenkin sellainen asia, jossa on pakko käyttää enemmän järkeä kuin tunteita vaikka se epäominaista onkin. Katsotaan sitten vuoden päästä ollaanko lähellekään tupareiden juhlimista. 

Meille siis kaikesta päätellen taitaa sopia parhaiten joustava säästäminen. Tai ehkä kuvaavampi termi olisi joustava eläminen. Kutkuttavaa on kuitenkin nyt jo ajatella, että lähitulevaisuudessa meillä olisi se unelmien talo!