Kun minua kosittiin

Alla olevat kuvat on ottanut Joni Kinnunen

Mentiin tosiaan kihloihin jo kesällä mutta mun väsymyksestä johtuen energiaa ei riittänyt enää blogin tekemiseen. 29.7.2016 oli päivä, jolloin mieheni kosi minua ravintolassa. Oltiin sovittu aiemmin, että mennään illalla syömään Lappeenrannan Amarilloon mutta silloin en todellakaan vielä tiennyt mitä hänellä oli mielessä. Huomasin kuitenkin hänen olevan poikkeuksellisen (jos tämä on edes mahdollista, koska mieheni on yksi maailman lällyimmistä :D) hellällä päällä. Hän piti mua kädestä normaalia enemmän, katsoi silmiin tiukasti koko illan ja puhui siitä kuinka onnellinen on tällä hetkellä. Syötiin ateriamme melko nopeasti ja hänen hellittelyistään johtuen halusin halata ja siirryin hänen puolelleen pöytää. Istahdin syliin, jolloin hänelle tuli hieman vaikeuksia kosinnan kanssa. :D Siitä johtuen polvikosintaa ei päässyt tapahtumaan, jota hän harmitteli myöhemmin. Itselleni sillä ei ole merkitystä, mielestäni se hetki oli täydellisen sopiva enkä muuttaisi sekuntiakaan. Oikeassa elämässä kaikki ei ole muutenkaan niin täydellistä. Ja arvostan nimenomaan oikeita, aitoja kokemuksia. En kokemuksia vain sen tähden, että ne olisivat hienoja tai sen vuoksi kuinka niiden pitäisi mennä. Taisin mä siis vastata "kyllä". Häkeltyneisyydestä johtuen en ole aivan varma mitä sanoin :D Vastaus oli myöntyvä joka tapauksessa :D

Meidän suhde on edennyt todella vauhdilla, joskus jopa niin nopeasti ettei siinä matkassa kukaan ole pysynyt mukana. Ensin muutettiin yhteen, sitten tuli uutiset vauvasta ja sen jälkeen kihlajaiset. Onhan se laittanut ajattelemaan kaikenlaista. Mietin pitkään sitä, että tuliko kosinta vain sen takia, että meille tulisi lapsi. Tuo sitovin ja pitkäaikaisin yhdistävä tekijä. Ei sitäkään olisi tarvinnut kauaa miettiä, jos olisin tajunnut kysyä aiemmin mutta vihdoin asiasta keskusteltiin ja sain kyllä vakuutuksen siitä ettei asia näin ollut. Sain myös tietää, että kosintaa oli suunniteltu jo Kroatiassa käynnin jälkeen mutta sopivaa hetkeä ei ollut löytynyt. Ja oltiinhan naimisiinmenosta ja sellaisesta juteltu aiemmin mutta en koskaan uskonut niiden puheiden muuttuvan konkreettiseksi näin nopeasti.

Meidän suhteessa on koko ajan vallinnut avoimuus ja ehdoton luottamus. Olemme tunteneet niin kovin vähän aikaa mutta tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Vähän kuin meidän suhde olisi tarkoitettu lapsineen päivineen. Se on tunne, jota en osaa selittää, vaikka tunnen sen erittäin vahvasti. Yllä olevat kihlajaiskuvat ovat muuten otettu vasta syyskyyn puolella, jolloin sattui todella upea ja kesäinen keli. Vaatteiden valinta tuotti hieman hankaluuksia, koska pienokaisemme oli jo kasvanut. Saatiin kuitenkin ihan onnistuneita kuvia ja oli kivaa käydä kuvattavana. :)

Virallinen kihlajaiskuvamme

Ja tosiaan hääpäiväämme vietetään 20.5.2017