Kun pitäis ottaa iisii

Tällä hetkellä täällä kirjoittelee oikein elämäänsä kyllästynyt, ei vaan, jopa kyrpiintynyt bikinivauva. (saan valmentajalta aina maailman parhaimmat lempinimet :D) Yli viikon on nyt oltu kipeenä ja se alkaa ottaa tässä vaiheessa enemmän henkiselle puolelle kuin fyysiselle. Esimerkiksi viime yönä heräsin kahteen otteeseen käymään suihkussa, koska kuumeen laskettua olin kuin saavissa uitettu. Hikeä vain valui ja valui. Se oli enemmän kuin järkyttävää mutta ei kovin yllättävää, koska niin minulle käy aina kun olen kipeänä ja kuume vihdon laskee. Käytössä on olleet kaikki mahdolliset keinot, joita voi edes ajatella. Tekisi mieli todellakin lähteä jo treenaamaan tai edes katsoa salille päin. Olen yrittänyt pysyä mahdollisimman positiivisella linjalla, joten miten tästä päästään yli?


Kipeänä yleensä sortuu helposti herkuttelemaan, koska elämä ottaa silloin muutenkin päähän ja olo on aivan kauhea. Kannattaa kuitenkin noudattaa pääpiirteittäin ruokavaliota, koska herkut vain tukkivat kropan ja siitä seuraa lisää ahdistusta sekä epämukavaa oloa. Puhdas, raikas ja kevyt ruoka edesauttaa kehon paranemista ja helpottaa oloa. Lisäksi on helpompi syödä kevyttä ruokaa tasaisesti pitkin päivää, jos ruokahalua ei tahdo oikein löytyä.


Ruokaa vieläkin tärkeämpi on tietysti nesteytys ja nestetasapaino. Paljon vettä ja sitten muita juomia kohtuudella. Itsellä on kaapissa pepsi maxia, joka toimii myös, jos makeanhimo pääsee yllättämään. Finnrexiniä on mennyt ihan kohtuullinen määrä ja on kiva apu, kun kurkku tuntuu karhealta/kipeältä.

Kuinka moni näkee kuumeessa painajaisia? Minä ainakin. Joka kerta. Ja joskus jopa samoja unia. Siis tismalleen samaa painajaista kerrasta toiseen. Olen miettinyt mistä tämä johtuu mutta luovuttanut, koska unet ovat muutenkin liian iso mysteeri ratkaistavaksi tämän ihmiselämän aikana. Tärkeää on kuitenkin nukkua paljon, jotta kroppa pääsee kunnolla lepäämään. Mahdollisuuksien mukaan päiväunet ovat myös hyviä. Minä riipaisin tänään kevyet 4 tunnin päiväunet. Mutta todellisuudessa tuollaiset unet ovat aivan liian pitkät ja kertoo jo aika pitkälti ettei yöllä olla nukuttu tarpeeksi.


Unen lisäksi tärkää on lepo. Levolla tarkoitan kehon, että mielen lepoa. Ja mitä tulee harjoitteluun, niin uskon jokaisen tietävän ja tuntevan omaa kehoaan sen verran, että tietää milloin kannattaa jatkaa harrastuksen parissa. Kipeänä ollessa voi myös hyvillä mielin antaa aivoille lepoa siinä muodossa ettei stressaa liikaa työ/kouluasioita. Se on täysin sallittua. Pitää ehdottomasti ottaa iisii. Entäs sitten jos ei osaa? Tässä vaiheessa on korkea aika opetella.

Itsehän olen tässä viikon aina ryssinyt melkein joka kohdan, että älkää ottako mallia vaan tehkää niinkuin sanon ;)


Kun tarkkaan katsoo ja miettii olennaisia seikkoja parantumisprosessissa niin ne eivät eroa millään tavalla muidenkaan hetkien suosituksista. Hassua, eikö? Olen tullut muutenkin siihen lopputulokseen, että sairastuminen tai kipeänä oleminen on kehon oma puolustus silloin kun olisi hyvä ottaa rauhallisemmin. Alkuvuosi oli aika myllerrystä ja kroppa on varmasti käynyt ylikierroksilla. Minulle aktiivisena ihmisenä tämä on ainakin vaikeaa mutta toisaalta todella opettavaista. Positiivisuus ja maltti vievät pitkälle. Että kyllä täältä vielä noustaan ja viedään treenit ihan uudelle tasolle mutta vasta sitten kun on täysin terve.