Mä oon äiti, mikä sun supervoima on?

Olen lukenut useamman kuin kerran, kuinka joku viimeisillään raskaana oleva on kokenut karmean lopun vauvan kuollessa kohtuun. Nämä tarinat ovat aivan järkyttävän kauheita ja olen itkenyt joka kerta sellaiseen törmätessäni. Miten sellaisesta voi millään päästä yli? Miksi kukaan ihminen tässä maailmassa joutuisi sellaista kokemaan? Kuvitella, että odotat lastasi saapuvaksi yhdeksän kuukautta, peläten tuleeko keskenmeno, sitten siirtyen murehtimaan vauvan kehitystä ja onko hän mahdollisesti terve, ja viimeiseksi kun sinulle vakuutetaan kaiken olevan ok, niin yllättäen todetaan vauvan kuolleen aivan syntymän hetkillä. Joudut synnyttämään kuolleen vauvasi. Kipujen ja tuskan jälkeen ne eivät katoakaan, etkä saa sitä hymyä kasvoillesi, jonka muut äidit saavat. He kylpevät rakkaudessa vastasyntynyt rinnallaan ja sinä tiedät, että omasi viedään hyvin pian pois. Tiedät, että on turha odottaa ensimmäistä parkaisua, sillä vauva on jo enkeli ennen syntymäänsä. Äänen ääntä et tule ikinä kuulemaan. Sisälle jää tyhjän kohdun lisäksi tyhjä aukko, joka tuskin umpeutuu koskaan.

Tällaisena päivänä, äitienpäivänä, sitä osaa olla erityisen kiitollinen siitä, että on saanut pienokaisen elävänä, terveenä ja kasvavana, omana yksilönään tänne ja saa juhlistaa tämän päivän tuota erityistä tapahtumaa, joka ei ole itsestäänselvyys yhdessäkään raskaudessa.

Äitiys ei ole helppoa. Se ei ole leikkiä, vaikka suuri osa asioista kuittaantuu huumorilla. Mitä siitä, jos on vähän puklua uusissa vaatteissa? Mitä siitä, vaikka juuri vaihdetut puhtaat vaatteet kastuu pissasta? Mitä siitä, vaikka välillä tuntuu, että itketään ilman syytä? Niin. Äitiys ei ole helppoa. Se ei myöskään kuitenkaan ole mitään, mitä etukäteen sen ajattelisit olevan. Sitä ei voi täysin kuvailla. Se täytyy kokea tietääkseen.

Äitiys ei ole pelkkä yksi rooli, se on olemus, joka toivottavasti kestää läpi elämän. Äitiys ei tarkoita sitä, että et voisi olla jotain muutakin. Kyllä voit. Jos haluat. Se, että äiti harrastaa tai tekee muitakin asioita ei ole äitiydestä pois, jos hommat on suunniteltu hyvin. 

Kaikki ne, jotka miettivät tai pelkäävät äidiksi tulemista, niin älkää. Tiedän omasta kokemuksesta, että kaikki kääntyy hyväksi. Lapsen saaminen on iso asia mutta tulette huomaamaan, että se on myös rakkain. Pian tärkeintä onkin vastata vauvan itkuun mahdollisimman nopeasti, koska tuo pieni avunpyyntö raastaa sydäntä niin syvältä, että sitä ei kestä. On aivan kauheaa nähdä vierestä, jos toisella on hätä. Onneksi kyseessä ei useinkaan ole kuin nälkä, masupipi tai läheisyyden kaipuu. Kaikki ovat poistettavissa. :)

Äitiys on rehellisesti yksi supervoima, koska sitä ei uskokaan mihin kaikkeen äiti taipuu, kun tarvitsee. Palautuminen on supernopeaa, toisinaan vähilläkin unilla. Se ei ole sinällään mitenkään ihmeellistä. Supervoimaksi se syntyy siinä vaiheessa, kun mikään ei haittaa. Äiti tekee hirveästi juttuja -  ja toisinaan on vaan jälkikasvun syli. Eikä se äitiä haittaa, sillä se on jokaisen lapsen oma sankari. Se ei haittaa siitäkään syystä, että tärkeintä sille äidille on oman pienokaisen hyvinvointi ja jos se tarkoittaa vain kahta tuntia sylittelyä muiden juttujen jäädessä tekemättä, niin sitten se on sitä, eikä se haittaa yhtään. 

Maailman onnellisin tunne on, kun oma vauvasi hymyilee ja nauraa. Se tunne täyttää koko sielun ja huuhtoo negatiivisimmatkin ajatukset hetkessä pois. Sellaista tunnetta ei voi saada muualta. Se on taas niitä asioita, jotka täytyy vaan itse kokea. Se on ihmeellisen ihanaa ja lämmittävää.

Oma lapsi, se pieni nyytti, antaa elämään jotain sellaista, jota haluat varjella ja suojella aina. Se rakkaus, joka pientä ihmistä kohtaan syttyy ja kasvaa, on kokemisen arvoinen. En usko, että tarvitsee muita elämyksiä. Elämys se nimittäin on, jopa huonoimpina päivinä.

On ihanaa, että saan viettää äitienpäivää tänään. Toivottavasti saan viettää sitä vielä useina vuosina tästä eteenkin päin. Ihanaa tätä päivää kaikille muille äideille, myös niille enkeleiden äideille! Toisaalta, jokainen päivä vanhempana on juhlan arvoinen, mutta tänään erityisesti. <3 Kyllä ajatukset ovat melkoisesti muuttuneet puolen vuodenkin takaisesta.