Meidän rakkaustarina

Jälleen on tullut aika viettää ystävänpäivää! Lisäksi meidän vuosipäivä on ihan lähellä. Sen takia kerron tänään vähän enemmän siitä minkälainen suhde meillä on ja miten kaikki alkoi. :)

ensimmäisiä yhteisiä kuvia :)

Meillähän on siitä hassu tilanne, että ollaan tosiaan tunnettu todella vähän aikaa - siitä on vain vähän reilu vuosi, kun olemme nähneet ensimmäisen kerran. Silti meidän suhde on mennyt eteenpäin todella huimaa vauhtia. Ei mitenkään pakotetusti, vaan enemmän omalla painollaan ja luonnollisesti. Ei me oikeastaan ikinä olla mietitty asioita niin, että olisi jotenkin outoa edetä nopeasti. Onhan se mielessä käynyt mutta kaikki on vaan ollut yhtä tapahtumien sarjaa ja se on tuonut meidät tähän pisteeseen. Miten siis kaikki alkoi?

Tavattiin minun osuuskuntani juhlissa, jotka olivat vain kutsutuille mutta jostakin syystä Sakari eksyi jossain vaiheessa samoihin juhliin. Kumpikaan ei todellakaan etsinyt mitään suhdetta, eikä kummallakaan ollut tarkoitus edes lähteä juhlimaan mutta loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että molemmat oli omissa seurueissaan päätynyt käyttämään alkoholia. Itse en tuolloin juonut oikeastaan ollenkaan, koska se ei sopinut tavoitteelliseen treenamiseen ja siihen elämäntyyliin, jota vietin. Eikä se muutenkaan kiinnostanut. Tuolloin ajattelin kuitenkin, että jos kerrankin lähden, niin otetaan nyt sitten! :D

Siinä sitten ajauduttiin tanssimaan ja ilmeisesti myös jotain juttelemaan. Ilta on hieman hankala kerrattava, koska omat muistikuvat ovat niin riekalaiset ja sumuiset ettei niistä paljon ole hyötyä. Sakari on sittemmin joitakin aukkoja täyttänyt mutta seuraavana aamuna minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa Sakarin nimestä. Eikä tietenkään mitään yhteystietoja. Muistin vain hänen ihanan äänen ja söpön hymyn :) Se oli jäänyt mieleen, että olin antanut oman numeroni illan lopulla. 

Seuraavana päivänä mietin edellisiltaa ja kaikki tuntui erilaiselta. Minun oli saatava tietää kuka mies oli ollut. Etsin häntä melko epätoivoisestikin eri somekanavista mutta ei siitä hirveästi apua ollut ilman nimeä. Samalla tiedostin, että olin antanut numeroni mutta hän ei ollut ottanut yhteyttä. Jotenkin mielessäni oli pieni kuva siitä, että olin suututtanut hänet. Olinhan pyytänyt häntä luokseni mutta hän oli kieltäytynyt. Ehkä hän ei vaan sittenkään pitänyt minusta, vaikka oli antanut erilaisen kuvan.

Noin kahden viikon etsinnän ja ystävälle ruikuttamisen jälkeen, olin luovuttanut. En tulisi tietämään kuka hän oli. Kunnes täysin sattumalta selailin Tinderiä tylsistyneenä ja avasin huvikseni yhden eteen tulleista profiileista. Toiseen hänen kuvaansa siirtyessäni tajusin, että tässä hän on! Tuijotin kuvaa yhtä aikaa tyrmistyneenä ja onnesta sekaisin. Kuinka pienellä todennäköisyydellä olinkaan vihdoin löytänyt oman mysteerimieheni. Ja vielä jostain Tinderistä, jota en edes käyttänyt! :D Olin kyllä törmännyt häneen Facebookissa mutta koska en tunnistanut häntä profiilikuvasta, en tietenkään ollut tajunnut että kyseessä oli sama ihminen. Annoin hänelle tietysti tykkäyksen koska oletin, että hän muistaa ja tunnistaa minut mutta pettymykseksi hänestä ei vieläkään kuulunut mitään. En voinut käsittää, että olin lukenut häntä niin väärin..

tää kuva otettiin ensimmäisen yhteisen marraskuun kunniaksi. :)

Joku fiilis takaraivossa kuitenkin käski ottamaan häneen vielä yhteyttä, olinhan nyt saanut sen nimenkin tietoon. Joten päätin lähettää viestin ja tiedustella oliko kyseessä sama henkilö. Varmuuden vuoksi mahdutin viestiin vielä anteeksipyynnön, jotta en olisi vaikuttanut niin typerältä. Pian puhelin ilmoittikin uudesta viestistä ja yhteydenotto oli mieluisa. Hän oli alunperin kirjoittanut numeroni väärin, joten ei ollut pystynyt myöskään minuun yhteyttä saamaan. Myöhemmin sain vielä tietää, että hän oli luullut minun antaneen tahallaan väärän numeron, jolloin ajattelin että kunpa vain tietäisit asian oikean laidan. Näistä ollaan kyllä sittemmin tarkemmin juteltu ja kerrottu omia ajatuksia, hehe. 

Tuon jälkeen meillä alkoi melko tiivis tapailujakso ja Sakarilla kesti lähes kuukauden ajan ennen kuin hän halusi varsinaiseen parisuhteeseen. Ei sen takia että tunteissa olisi ollut epävarmuutta mutta hänelle tärkeää oli kunnollinen tutustuminen ja luottamus. Toisaalta todella romanttista mutta samalla minulle hieman vierasta. Odotin kuitenkin itsellenikin poikkeuksellisen kärsivällisesti, sillä minä olin tiennyt jo kauan, että tässä hän on. Minun mieheni.

Meidän suhteen ensimmäinen kriisi tuli aika äkkiä, sillä Sakarilla oli tiedossa kesätyöpaikka muualla, samoin minulla. En olisi halunnut sellaista suhdetta mutta päätin, että tämä on sen arvoista. Aloin myös puhua muutosta toiseen kämppään, koska asuin keskellä huumehörhöjä ja en tuntenut oloani kovin kodikkaaksi silloisessa kämpässäni. Joskus myös pelkäsin. Eräänä päivänä Sakari kysyi, että eikö sitten saman tien voitaisi muuttaa yhteiseen asuntoon, olihan hän lähes majaillut koko kevään minun asunnollani. Siihen vastasin hetkeäkään empimättä: Kyllä!

Ja kesäkuussa sitten muutettiin yhteen. Yhdessäoloa oli takana noin neljä kuukautta. Ei se tuntunut ahdistavalta. Se tuntui molemmista oikein hyvältä. Tunteet olivat ainoastaan vahvistuneet. Eikä siitä mennyt kauan, kun saimme tietää tulevasta vauvasta. Siitä ei puolestaan mennyt kauan, kun Sakari kosi minua. Kesä tosin oli vaikea, sillä meillä oli niin vähän yhteistä aikaa, joten onneksi sentään asuimme samassa osoitteessa. Olin kuitenkin onnellinen ja olen sitä edelleen. Ei minua kiinnostanut mitä muut ajattelevat meidän nopeasta etenemisestä - oikeastaan ei se edes käynyt mielessä. 

Joskus ajattelen, että olisinpa tavannut hänet aiemmin. Olisin saanut viettää enemmän vuosia hänen kanssaan. Sitten kuitenkin muistan, että jos olisimme tavanneet aiemmin, ei hän olisi pitänyt minusta. Olin niin erilainen. Tapasimme juuri oikealla hetkellä ja siitä hetkestä lähtien on tuntunut että niin oli tarkoitettu. Olen ollut pitkissä ja lyhyemmissä suhteissa mutta en koskaan ennen missään tämän kaltaisessa. Jos aitoa rakkautta on olemassa, niin tämä on juuri sitä parhaimmillaan!

On todella hauskaa kuinka erilaisia olemme mutta silti sovimme niin hyvin yhteen. Ehkä se johtuu siitä, että olemme toki erilaisia mutta meillä on samanlaisia arvoja ja olemme kiinnostuneet samanlaisista jutuista. Itse olen todella tulinen luonne. Sakari on taas rauhallinen. Rauhallinen siinä mielessä että hän ei hermostu helposti, ei huuda eikä sano ilkeästi. Ikinä! Hän on maailman herttaisin ja rakastavaisin luonne mutta samaan aikaan seikkailunhaluinen ja hauska. :) Kiltti mutta ei tylsä. Viisas mutta ei tärkeilevä. Hellä. Huomaavainen. Hyvä sydäminen. Ja lista vain jatkuu. 

samat harrastukset

Me tykätään viettää aikaa yhdessä ja saadaan toisemme nauramaan. Sakari tykkää myös, kun kiusoittelen sitä. Eli ei eletä liian vakavasti. Voidaan puhua kaikesta ja kertoa jos jokin painaa mieltä. Tiedetään että toinen kuuntelee ja on tukena. Ei me edes koskaan riidellä, ei meidän tarvii. Enkä edes usko, että Sakari voisi kellekään sanoa pahasti! Mitä muuta suhteelta edes voisi toivoa? Sen takia en halua menettää hetkeäkään meidän yhteisistä hetkistä,  ne on liian tärkeitä ja kultaisia. Ihan niin kuin tuo mieskin :) Olen maailman onnellisin, jos saadaan olla yhdessä! 

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Rakastakaa ja nauttikaa! Me vietetään ilta Fifty shades darkerin parissa:)