Miks oot tollanen k*rpä?

Tämän postauksen kirjoittamiseen johti tympääntyminen ihmisten negatiivisuuteen. Olen kasvanut sellaisessa ympäristössä, että vuorovaikutuksissa läsnä on ollut kateus, katkeruus ja negatiivisuus. Ihan lapsesta asti. Se on ihan käsittämätöntä, kuinka jotkut eivät osaa olla aidosti iloisia toisten puolesta. Järkyttävää siitä tekee sen, että ei osata olla iloisia edes omasta puolestaan.

Viime aikoina, vaikka noiden lapsuudessa vaikuttaneiden ihmisten kanssa en ole missään yhteyksissä enää, olen törmännyt kasvavaan määrään negatiivisuutta oikeastaan joka puolella. Olen huomannut myös itsessäni liiaksi tuota perussuomalaista pessimistisyyttä. Olen aina ajatellut olevani realisti, tänään ajattelen olevani enemmän pessimisti. Ja se häiritsee minua!

Muutenkin tajuan muuttuneeni aivan liikaa sellaisesta iloisesta, avoimesta ja menevästä ihmisestä, hiljaisemmaksi, sulkeutuneeksi ja varovaiseksi. Tutussa seurassa pystyn olemaan oma itseni edelleen, mutta muille minusta varmasti saa tosi tympeän kuvan. Tuo muutos tapahtui jo joskus lukioaikoina, kun tapahtui kaikenlaisia asioita. Siitä lähtien on ollut todella vaikeaa luottaa muihin ihmisiin ja motoksi on ihan huomaamatta muodostunut: pärjään ihan yksin. Melko surullista..

"Jos omalla toiminnallasi voit ilahduttaa jonkun toisen päivää, niin miksi et tekisi sitä? Positiivisuudessa on aivan uskomaton voima!"

Nyt minusta on alkanut tuntumaan, että haluan löytää tuon avoimen ja menevän ihmisen uudelleen. Koska olisi jo aikakin. Luonteeltani en ole todellakaan mikään ekstrovertti. Mutta toisaalta, en introverttikään. Jaksan seurustella ja olla ihmisten kanssa, mutta tarvitsen välillä oman ajan jolloin voin olla ihan hiljaa ja, noh, olla vaan. Tätä en tietenkään voi ikinä aidosti täysin muuttaa, koska sellainen vain satun olemaan. Pystyn kuitenkin vaikuttamaan moniin muihin asioihin. Voin hymyillä enemmän. Sitä voi ihan jokainen koittaa, en usko että on mahdollista hymyillä liikaa. Voin ajatella positiivisemmin, muista ja itsestäni. Erityisesti, haluan opetella iloitsemaan muiden puolesta, vaikka itsellä ei menisikään yhtä hyvin. Se, että muut menestyy ja on hyviä, ei ole koskaan itseltä pois. Muistakaa se toverit! :) Sitä pyrin itsekin harjoittamaan tästä eteenpäin ja ihan tietoisesti.

Miettikää, tällainen asennemuutos johtuu muiden ihmisten negatiivisuudesta! Kuinka paljon sitä voikaan olla. Ihan liikaa olettaisin. Siihen samaan olen itsekin syyllistynyt harva se päivä. No more.

Kaikista pahinta on mitä kateus ja katkeruus saa ihmiset tekemään. Minä väitän, että ilkeät teot tai sanat, johtuu oikeasti henkilöstä itsestään. Jostain mitä hän kokee tai jostain mistä hän kärsii. Ellei sitten toinen ole ihan tahallaan tehnyt jotakin todella väärää. Mutta yleisesti ottaen, ilkeys ja negatiivinen asenne lähtee itsestä. Eivät siihen ympärillä olevat ihmiset ole syyllisiä. Minä säälin heitä. Säälin ihmisiä, jotka ei tajua miten hienoa elämä on. Ihmisiä, jotka ovat ilkeitä ihan huvikseen. Kateellisia esimerkiksi toisen menestyksestä, kun he voisivat menestyä itse! He menettävät joka päivä jotakin arvokasta. Voisin loukkaantua heidän sanoistaan, mutta pystyn tuntemaan vain sääliä. He voisivat tehdä elämästään yhtä hienoa, mutta sen sijaan keskittyvät ilkeilemään omilla totuuksillaan. Eikö heillä olisi parempaa tekemistä? 

En kerta kaikkiaan halua olla negatiivisten ihmisten lähellä. He ovat alkaneet suorastaan ahdistaa. Jaksan enää keskittyä vain hyviin asioihin. Positiivisuuteen. Jätän negatiivisuuden levittäjät omaan arvoonsa ja toivon, että joku päivä he tajuavat muuttaa ajattelumalliansa. Katkeruus ja kateus, siinä kaksi koota, jotka ovat pahimpia ihmismielen myrkyttäjiä. Joskus minua vain puhtaasti ihmetyttää, miksi oot tollanen k*rpä?

Omia tavoitteita tällä vuodelle on hyvyys, sosiaalisuus ja avoimuus muita kohtaan. Ei saa suoriltaan tuomita. Jos ennen olet esimerkiksi sanonut tai ajatellut "taas tolla on kalliita uusia vaatteita, mistä se saa rahaa" niin koitapa tällä kertaa vaikka "tosi ihanat uudet vaatteet sinulla, sopii hyvin". Ei sen tarvitse mitään kovin ihmeellistä olla, että alkuun pääsee. Ei kannata ainakaan muiden kanssa lähteä vellomaan asioita, koska negatiivisuudella on sellainen ilkeä tapa, että se tarttuu kovin helposti. Rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta se miten asiasi esität, se täytyy osata tehdä oikein.

Jos omalla toiminnallasi voit ilahduttaa jonkun toisen päivää, niin miksi et tekisi sitä? Positiivisuudessa on aivan uskomaton voima!

Positiivista loppuviikkoa! Toivottavasti jokaisella löytyy jotain ilon tai onnen aiheita, ja vaikka ei tällä hetkellä löytyisikään, niin muistakaa silti iloita muiden puolesta! ;) Lupaan, siitä tulee hyvä mieli.