Miksi blogata?

Olen pyöritellyt tätä ajatusta jo jonkin aikaa. Miksi blogata? Mitä saan siitä itselleni niin paljon, että jaksan tehdä sitä päivästä toiseen ja kuukaudesta seuraavaan? Vastaus ei ole yksiselitteinen.

Kiinnostus oman blogini pitämiseen lähti alunperin intohimostani kirjoittamiseen. Jo alakoulusta asti olen tykännyt kirjoittaa sellaisia tekstejä, joissa pääsen vapaasti tekemään oman tahtoni mukaan. Inhosin valmiiksi annettuja aiheita, sillä ne tappoivat luovuutta. Niin. Koen, että en ole perinteisesti luova ihminen, joka piirtäisi tai maalaisi. Minun luovuuteni on aina selvästi näkynyt kirjoittamisessa kaikkein eniten. En omista sellaista käden luovuutta, vaan luovuuteni kukkii ajatuksissa, joita sitten teen näkyviksi sanoin ja tekstein. Parasta on lukea tekstejä, jotka koskettaa. Joissa on tunnetta. Sellaisia tekstejä tykkään itsekin kirjoittaa eniten mutta ne jäävät yleensä vain itselleni. Olen haaveillut jopa oman kirjan kirjoittamisesta ja siihen olisi aihekin valmiina.. :)

Ihmisenä olen aina myös ollut melko dramaattinen. En käytökseltäni, vaan ajatuksiltani. Eteenpäin on aina vienyt tunteet, ei järki. Parhainta omaa aikaa minulle on, kun saan rauhassa elää hetken oman pääni sisällä. Miettiä, pohtia, käydä läpi eri tunteita, jäsennellä ja analysoida. Sen takia pidän käydä myös syvällisiä keskusteluja. Rakastan pohtia miksi jokin tekee tai tuntee tietyllä tavalla. Yritän etsiä vastauksia, vaikka tiedän että läheskään kaikkiin asioihin en niitä tule koskaan löytämään. Olen aina ollut sitä mieltä, että teksteillä on suuri voima. Parhaat tekstit pysäyttää ja pakottaa jatkamaan lukemista. 

Kirjoittaminen ja sisällöntuottaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Ei edes minulle. Yksi ajatus syttyy yhtenä päivänä mutta se ei vielä riitä tekstiksi asti. Se jää kypsymään ja hautumaan mieleeni. Jos se vaikuttaa hyvältä aiheelta, jalostan sitä eteenpäin päässäni jopa useiden päivien ajan. En pysty tuottamaan tekstiä sormia napauttamalla, tai pystyn, mutta en sellaista kuten haluaisin. En ikinä tahdo kirjoittaa, jos ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Tarvitsen selkeän vision ennen kuin painan yhtäkään näppäintä. Tästä huolimatta en käytä minkäänlaisia muistiinpanoja. Minun ei tarvitse. Kaikki tarvittava löytyy pään sisästä, joskus täytyy vain etsiä kauemmin. En silti koskaan unohda tekstin aihetta, koska liitän aina sen johonkin tunteeseen. Tarvitsen kirjoittamiseen myös tietynlaisen "moodin", sellaisen henkisen tilan, että on helppo kirjoittaa. En ikinä pakota itseäni. Kirjoitan vain silloin kuin se tuntuu hyvältä.

Nykyisin kirjoitan enemmän ehkä siksi, että haluan jakaa vinkkejä tiettyihin asioihin. Haluan, että blogistani löytyy tietylle ihmisryhmälle hyödyllistä luettavaa. Jos uskaltaisin, kirjoittaisin luultavasti aina todella syvällisiä ja tunteikkaita tekstejä. Tiedän kuitenkin, että siinä on riskejä ja olen jo nyt kirjoitellut melko avoimesti. Kaikkien nähtäväksi. Mutta sellainen minä olen. Teen sydämellä. Ja niin kauan kuin se tuntuu hyvältä, niin aion jatkaa samalla linjalla. Saattaahan sitä joskus katua, sen näkee sitten. Bloggaaminen on hienoa, sillä blogista voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa! Tämä on ainakin minulle sitä itsensä toteuttamista parhaimmillaan. 

Oma blogini on pelkkä harrasteblogi mutta se vie silti aivan älyttömästi aikaa! Ei sitä kukaan usko, kuinka kauan näinkin pieni blogi vaatii tunteja. Sen takia ymmärrän hyvin, että jossain vaiheessa täytyy tehdä päätös. Joko rueta ansaitsemaan blogilla rahaa tai sitten leikata laadusta. Ammattimaista blogia ei voi mielestäni tehdä ilmaiseksi, koska se vie niin paljon aikaa ja jostain on saatava rahaa taskuun. Saatan olla toki väärässäkin. Mutta jos haluaa viedä blogiaan eteenpäin, niin se tarkoittaa automaattisesti enemmän tunteja blogin parissa ja vähemmän tunteja sitten jossain muualla. Se on karu totuus. Se on syy, miksi ymmärrän myös, että monet bloggaajat tekevät yhteistyöjuttuja tai mainostavat blogissaan. Muuten he eivät voisi tarjota lukijoilleen sitä laadukasta sisältöä, jota he joka tapauksessa janoavat.

Totta kai haluan itsekin kehittää tätä pientä blogia jollain tapaa eteenpäin. Täytyy kuitenkin sanoa, että joudun jo tässä vaiheessa joustamaan jostain. Omalla kohdallani se jousto tapahtuu usein kuvissa. Kuvien laadussa olisi reippaasti parannettavaa. Minulla on kuitenkin rajallinen mahdollisuus käyttää aikaa, joten käytän sen mieluummin tekstiin. Joku toinen panostaa enemmän kuviin. Minulle henkilökohtaisesti kuvat tulevat aina toisena, joten siksi automaattisesti myös joustan kuvapuolella. Olisihan se unelmien täyttymys, jos olisi aina aikaa kuvata ammattimaista ja laadukasta sisältöä mutta sitä on todella harvoin. Aikaa nimittäin. Hävettää myöntää, että joskus todella kiireessä en myöskään oikolue kirjoituksiani. Yritän palata myöhemmin tekemään sen, mutta joskus se saattaa unohtua täysin.. Se on ehdottomasti asia, jossa haluan kehittyä. 

Minua ärsyttää myös se, kuinka vähän ehdin lukemaan muiden blogeja! Mielenkiintoista luettavaa olisi vaikka kuinka, kun vain ehtisi lukea. Yksi syy miksi bloggaaminen on niin kivaa, on juuri se, että voi verkostoitua muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Tai jopa täysin erilaisten! Blogi ja bloggaaminen antaa todella paljon. Se kehittää ihmisenä. Auttaa käsittelemään asioita. Voi jakaa vinkkejä ja vastaanottaa niitä. Aivan huippu harrastus! Jos sinulla on voimakas halu kirjoittaa blogia, niin suosittelen aloittamaan heti. Se voi olla aluksi pelottavaakin mutta siitä pääsee nopeasti yli. Mielestäni tärkeintä on olla oma itsensä.. :)