Miten meillä nukutaan - vai nukutaanko?

Seitsemän kuukautta! Iso poika jo. Miten nukkuu iso poika? Siitä mä kerron vähän, koska musta on todella ihmeellistä, kuinka paljon vauvoissa näkee eroja jo pelkkien nukkumisrutiinien muodossa.

Jos meidän vauva on muuten ollut todella ihana ja helppo, suorastaan positiivinen kokemus näin ekaksi vauvaksi, niin yöaika on ollut se vaikein. Vähän huonolla omatunnolla käytän adjektiivia "vaikea", mutta suhteutettuna meidän tilanteeseen, se on ihan passeli.

Sylikummin ostama ihana unipupu <3

Niin ne kuuluisat yöt, jotka herättää äideissä kolmen koon reaktioita: kateutta, kyräilyä ja keskustelua. Meidän poikanen ei ainakaan sitä kateutta ole herättänyt, sillä välillä on yöunet jääneet lyhyeksi. Tilanne on kuitenkin mennyt jo parempaan päin, vaikka edelleen jaksan ihmetellä, kuinka joidenkin vauvat menevät nukkumaan 19.30, heräävät yhden kerran syömään ja sitten nousevat ylös 9.00 maissa. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, että tällaisiakin tapauksia on olemassa ja itsehän nostan vain peukkua heille! En minä siitä vihreäksi muutu. Surullista, jos jonkun tarvitsee muuttua.

Ihan pienen pienenä nyyttinä Julius söi vähintään kahden tunnin välein ja kävi yöunille vasta 23 tienoilla. Nukahtaminen tapahtui todella nopeasti sekä yöunien että päiväunien tapauksessa. Illasta ei kuitekaan tahtonut jäädä aikaa yhtään mihinkään, kun halusi itsekin olla suht ajoissa pedissä. Joka tietysti oli toiveajattelua. Herääminenkin tapahtui melko aikaisin siinä 6-8 paikkeilla. Neljä tuntia katkonaista unta, oh yeah.

"Mikäs tämä tässä onkaan, hmm?"

Osa tuosta ajasta meni kuitenkin hereillä omaa typeryyttään, sillä mun lempipuuhaa oli tuijottaa ihmeellistä otusta siinä vieressä, silitellä hänen poskeaan tai ohuen ohutta tukkaa. Se näky oli vain niin lumoava. Joskus nukahdettiin käsi kädessä..<3

Sitten pojan kasvaessa saatiin pikku hiljaa aikaistettua nukkumaan menoa 19-22 välille, jossa se on pysynyt tähän päivään asti. Herätys on aina kuitenkin 7-8 aikoihin. Julius nukkuu edelleen suurimman osan yöstä meidän kanssa samassa sängyssä ja syö sen kaksi kertaa (kunnolla) yössään. Nyt olemme kuitenkin valuneet tilanteeseen, jossa aamuyöt hän nukkuu todella huonosti. Useampana yönä olen herännyt siihen, että hän on kääntynyt tai yrittää kääntyä mahalleen. Monena yönä olen nukahtanut vasta lähemmäs kello kuutta aamulla.

"Alkuillan/yön hän kuitenkin nukkuu raskaammin kuin tukki!"

Vaikka aamuyöt ovat olleet vaikeita, en ole kertaakaan valittanut väsymystä sinä aikana, kun hän ollut masun tällä puolen. Joskus olen todennut, että nyt olen väsynyt mutta siitä on puuttunut se valittava sävy. Joskus mietin itsekin, että kaikkeen sitä pystyykin. Toivon silti, että hän alkaisi nukkua pidempiä jaksoja öisin, koska kyllähän sen tiedostan, että keho tarvitsisi enemmän unta. Päiväuniakaan en nuku ikinä, koska jos sen tekisin niin en pääsisi ylös. Tämän tiedän kokemuksesta. Mun päiväunet on aina vähintään kahden tunnin luokkaa ja sittenkin loppu päivä menee ihan sumussa. Se on ilkeä tunne!

"Heii hetkonen, mitä sä siinä kuvaat?"

Viimeks neuvolassa meiltä kysyttiin, että miten poika nukkuu, joko hän nukkuu koko yön? Kysymys herätti aika paljon hiljaista huvitusta, koska eihän hän tietenkään koko yötä nuku edelleenkään. Neuvola ehdotti josko kokeilisimme saada häntä uneen pelkän tutin avulla, kun hän yöllä heräisi. Heti kun se oli sanottu ääneen, tiesin ettei se toimisi, koska tunnen lapseni sen verran hyvin. Ajattelin kuitenkin olla asialle avoimin mielin ja antaa neuvolle mahdollisuuden. Ei toiminut ei.

Todettiin, että haluamme mieluummin nukkua ja voida sitä kautta paremmin kuin huudattaa vauvaa ja valvoa, jonka seurauksena olisimme entistä väsyneempiä. En tiedä kuinka sinnikkäästi pelkkää tuttia pitäisi koittaa mutta minulle se on oikeastaan ihan sama, sillä se ei tällä hetkellä toimi meillä. Ja onko siihen tuttiinkaan niin hyvä kiinnyttää?

Nykyisin nukahtaminen tai nukuttaminen ei olekaan enää yhtä helppo homma kuin ennen. Maailma on niin kiinnostava tuon ikäiselle, ettei hän millään haluaisi nukahtaa. Joskus sattuu tuuri ja hän nukahtaa aktiivisesti (termi, jota käytän kun tarkoitan sitä että nukahtaa sänkyynsä pyöritellen vaikka jotain lelua) mutta joskus nukkumaan mennään kiukun kera, kun leikkiminen olisi paljon kivempaa. Uniriepu tai jokin kangas auttaa, sillä hän haluaa rutistaa tai halata jotakin. Mielellään pyrkii myös peittämään itsensä sinne. Todella suloista on, kun hän kääntyy kyljelleen ja ottaa oman unihiiren kainaloon. Äidin tehtäväksi jää sitten katsoa, että saa varmasti happea ja joskus asentoa täytyy hieman korjatakin.

"No okei, kuvaa nyt sitten, niin mä tässä nauran."

Olen jättäytynyt pois ihan tarkoituksella kaikista äiti-vauva-mamma-apu-tuki -ryhmistä, sillä en koe hyötyväni niistä millään tavalla. Olen kuullut niistä sekä hyvä että pahaa ja kumpikaan tieto ei ole saanut minua liittymään niihin. Ihan vain senkin takia, ettei vaan kiinnosta syynätä asioita niin tarkkaan. Maalaisjärjellä pääsee oikein hyvin eteenpäin ja jos jotain en ole tiennyt niin sen tiedon olen hankkinut a) joko neuvolasta tai b) lähipiirini muilta äideiltä. Siten olen välttynyt kaiken maailman riepottelulta ja oikeastaan turhalta jauhannalta. En jaksaisi edes käyttää energiaani moisilla asioilla mässäilyyn, joten automaattinen valinta on ollut selän kääntäminen. Joskus pohdin josko liittyisi johonkin imetysryhmään, kun joku siitä täällä blogin puolella vinkkasi, mutta loppujen lopuksi en kokenut sen tuovan itselleni niin paljon lisäarvoa, että olisin kehoani käskyttänyt painamaan liity ryhmään -nappia. Totta kai on hienoa, jos joku muu apua näistä ryhmistä saa!

Meidän tavat ei välttämättä ole parhaimpia mutta uskon vahvasti siihen, että jokainen vanhempi löytää ne sopivimmat tavat ihan kokemuksen kautta. Ja meidän tavat on meidän lapsen kanssa toimineet erittäin hyvin. Hän on aina yhtä iloinen ja kiinnostunut. Tämän maailman suurin rakkaus, joka jaksaa yllättää päivittäin positiivisesti. Vaikea uskoa, että hän on oikeastaan mun oma lapseni edes.. :) Niin sympaattinen ja hellyyttävä hän on!

Katsotaan, mihin suuntaan uniasia alkaa mennä.. :)