Mr & Mrs - Meidän hääpäivä <3

En ois ikinä uskonut, että meidän hääpäivästä tulee niin kaunis ja lämmin päivä kuin se oli. Olin ihan varma, että sataa vettä tai lunta. Mutta kävikin niin hyvin, että ei olisi voinut parempaa kevätsäätä sattua, koska ei ollut kuitenkaan liian kuuma.

Vihkiminen alkoi Lappeenrannan kirkossa kello 13 ja tietysti minulle ja äidilleni tuli ihan hirveä kiire. Jäätiin vauvan kanssa kolmestaan kotiin pukemaan mekkoa, koska kyyditykset piti hoitaa jotenkin järkevästi ja koska sulhanen ei saanut nähdä minua ennen vihkimistä. Tämä oli yksi niistä perinteistä, joita halusin noudattaa. Meidän vauva päätti kuitenkin juuri silloin alkaa nälkäkiukkuamaan ja sen takia meinattiin myöhästyä. Saavuttiin kirkon pihaan jotain 8 minuuttia ennen vihkimistä, joten eipä tarvinnut kirkolla ainakaan jännittää liian pitkään ja odottaa. 

kaunis kirkko :)

Valitsin häämarssiksemme Jakoleffin aamenen, koska se oli jotenkin rauhallinen, kaunis ja tunteikas. Sovimme, että musiikin alkaessa ensin menee kaaso ja morsiuspojat ja sitten vähän ajan päästä lähdetään isän kanssa matkaan. Se tunne oli aivan uskomaton, kun astui kirkon käytävälle. Jotenkin se kirkon mahtavuus, se musiikki, mies alttarilla odottamassa ja vieraat seisomassa, kaikki se tuntui niin merkittävältä. En voinut katsoa mihinkään muualle kuin suoraan Sakariin ja koko alttarin matkan pidättelin kyyneliä. Luulisi vain, että mikäs siinä, kunhan vain astelee ja no big deal. Toista se on kuitenkin itse tilanteessa.

 Joten, katseeni kiinnittyi siis alttarilla seisovaan mieheeni. Odotin, että pääsen hänen vierelleen turvaan. :D Heti ensimmäiseksi hän kuiskasi korvaani kuinka kauniilta näytän. Se oli ihanasti sanottu.

Vihkiminen kesti noin 30 minuuttia. Minusta se tuntui 10 minuutilta, niin nopeasti aika tuntui kuluvan. Vihkipuhe oli ihana, se hymyilytti ja muistutti menneestä, miten tavattiin ja kuinka nyt seisottiinkin alttarilla. Pappi oli osannut yksilöidä se hyvin meille vihkikeskustelun perusteella. 

Itse vihkimistilanteesta minulla ei vielä ole kuvia, sillä hääkuvat eivät ole tietenkään valmistuneet näin nopeasti. Lisäksi oli hankala löytää kuvia, joissa ei olisi muita ihmisiä, lupia en ole nimittäin kerennyt kysyä. Itse en muutenkaan tajunnut ottaa kuin yhden kuvan koko päivästä.. Yritin keskittyä kameran tai puhelimen sijaan itse päivään.

Seuraavaksi oltiinkin jo hääautossa ja "just married". Tai itseasiassa, auto oli meidän rakas "vanha" nissan, jota oli vain vähän tuunattu. Eli ei hankittu loppujen lopuksi erillistä hääkuljetusta, koska matka kirkosta juhlapaikalle oli niin lyhyt. Unelma hevoskuljetuksestakin kuoli sen hintaan, sillä 500 euroa kuullosti hieman liian kalliilta.

Kuvassa näkyy kaunis kimppuni, josta tuli juuri sellainen kuin halusin. Vaaleankeltaista neilikkaa ja vaaleita ruusuja. Täydellinen kevätkimppu siis, joka näyttää edelleen yhtä hyvältä kuin lauantaina. Miehelle valikoitui myös keltainen neilikka vieheeksi, koska ihastuin siihen ensi silmäyksellä. Heh, siis sekä mieheen, että neilikkaan. :D

hääparin pöytä
details

Juhlapaikan koristelu jäi tosiaankin hääpäivän aamulle ja siellä oli hääräämässä sulhanen kavereineen sekä pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa. Ja täytyy kyllä sanoa, että kun astuin ensimmäistä kertaa juhlatilaan niin tuli sellainen WAU olo. Niin pienillä jutuilla siitä oltiin saatu niin hieno ja meidän teemaväri istui kuin nenä päähän. Eli iso kiitos vain koristelijoille, juhlatilasta tuli hienompi kuin osasin kuvitella! 

Oltiin ostettu noita hauskoja erilaisia kylttejä ja vaikka mitä, joiden kanssa ihmiset sai ottaa kuvia. Muita en sitten ehtinytkään testata itse. Mitäs muuten pidätte hääparin lookeista? Minun mielestä me oltiin aika onnistuneita yhdessä :)

Niin vain änkäsin itseni tuohon vartalonmyötäiseen merenneitomalliseen mekkoon kolme kuukautta tuon pienen pojan synnytyksestä. Mekko oli kyllä ihana tai onhan se vieläkin mutta eihän sitä tule käytettyä enää koskaan.

Ihana kevätsää salli myös terassilla olon ja siellä vieraat tuntuivatkin viihtyvän. Ja olihan siitä hienot näkymät Saimaalle. 

Kakkuna meillä oli kinuskikakku perinteisen mansikkakakun sijaan. Se sai onneksi paljon kehuja eli riski kannatti. Täytyy paljastaa, että sanoin Sakarille vähän ennen leikkausta, että polkaistaan sitten yhtä aikaa :D Ja niinhän me tehtiin ja vähän huijattiin. Kuvassa näkyvä kakku ei tietenkään ollut ainut - se oli hääparin oma minnillä ja mikillä :) Ei saatu sellaista kerroskakkua, koska vieraiden vähyyden vuoksi se olisi kuulema jäänyt syömättä, joten meillä oli sitten monta kakkua eri telineillä. 

Tämä on yksi lemppareista kuvista, joita olen nyt nähnyt meistä. Ja minun mielestä häämme oli juuri sellaiset kuten haluttiin, hyvin onnistuneet. Yhdessä vaiheessa ohjelmaa olisi voinut ehkä olla lisää mutta sitten ajateltiin, että antaa ihmisten seurustella. Meitä oli vain se noin 30 henkeä ja silti ei kerennyt kaikkien kanssa jutella kunnolla, joten mietin vain että mitenköhän ne häät joissa on 100 henkeä tai yli..  

Häätanssina meillä oli Johanna Kurkelan Rakkauslaulu. Oli yllättävän vaikea päättää se, koska ei haluttu liian kliseistä eikä myöskään englannin kielistä, koska kaikki vieraat eivät välttämättä olisivat ymmärtäneet sanoja. Rakkauslaulu tuntui sopivalta ja onhan se tietysti kaunis kappale. 

Jännitin tuota tanssia varmaan kaikista eniten, koska mekossani on pitkä laahus, jonka kanssa valssaaminen olisi ollut mahdotonta. Sen takia ei tanssittu valssia, ei toistemme eikä muiden kanssa. Koko tanssin ajan piti keskittyä vain potkimaan helmaa sivulle.. :D Mulle piti tulla lenksu helmaa varten mutta jostain syystä se oli unohtunut. Eteenpäin kävely sentään onnistui lyhennyksen ansiosta.  

Nämä tanssikuvat taitavat olla ainoat, joissa edes jotenkin näkyy koko mekko. Enpä siitäkään tajunnut ottaa kuvaa muuta kuin ihan virallisissa kuvaajan ottamissa kuvissa sitten. 

Harmi, että suurinpiirtein meidän tanssimme jälkeen suurimman osan vieraista täytyi jo lähteä pitkien ajomatkojen takia. Eli sillä tavoin päivä jäi melko lyhyeksi, vaikka sitä pienemmällä porukalla sitten jatkettiinkin. Ja nyt tänään meidän hääkupla rikkoutui hieman liian aikaisin, koska miehen piti mennä jo töihin. Tässä vaiheessa häämatka olisi ollut mahdoton, monestakin syystä riippuen.

Muistelen tuota hetkeä ja sitä tunnetta ja koko päivää ja tunteet ovat vielä ihan sekaisin. Toinen elämäni parhaista päivistä ehdottomasti. <3 Nyt odotetaan vain virallisia hääkuvia, toivottavasti niistä tuli hyviä.. :) Ja niin vain saatiin toisemme, kyynel vierähtää onnesta ja ehkä siksi, että taustalla soi nyt tuo Rakkauslaulu.. :)<3