Mulla on uutisia!

Ja heti ensimmäiseksi täytyy sanoa, että niin hienoa kuin se olisi niin ei, sodat ja epätasa-arvo eivät ole poistuneet. Ne ovat yhä edelleen olemassa. Uutiseni eivät siis liity mihinkään maailman epäkohtiin. Siltikin, oman elämän mittarilla mitattuna, mulla on jotain ihan huikeeta kerrottavaa! Oon vain vähän ilkeä enkä paljasta niitä ihan vielä. Malta lukea vielä muutama rivi ja tiedät missä mennään!

Ehkä joku on saattanut huomata, että blogissa on ollut vähän hiljaisempaa. Mulla ei nykyisin ole mitään muita kriteereitä blogin suhteen kuin se, että olen luvannut pysyä tietyissä aihepiireissä ja se, että en halua kirjoittaa liian kiireessä yhtään mitään. Joten, koska olen ollut ihan superkiireinen, olen jättänyt huitaisut julkaisematta ja mieluummin kirjoitan teille nyt, kun vauvani nukkuu ja voin kirjoittaa keskittyen, sekä hyvällä omallatunnolla - kirjoittaminen kun vaatii aikaa enkä halua sen ajan olevan pois pieneltä pojaltani. Äidit varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan.. :)

Missä oon piileksinyt?

team athlete figures
Tiimipäivä helmikuussa! Kuva: Hannu Rissanen

Tästä kuvasta voisit ehkä päätellä, että kuntosalilla vaikka asian laita ei ole laisinkaan sillä tavalla. Tiimijutuissa on kyllä mennyt aikaa, vaikka itse treenaaminen onkin tapahtunut pääasiassa kotijumpalla. Silti mun aktiivisuusmittari näyttää helposti päivän tavoitteen saavutetuksi, sillä aktiivisuutta mun päivistä ei puutu.

Töitä tehdessä ja opiskellessa tosiaan tuhraantuu aikaa niinkin hyvin, että yleensä olen kotosalla vasta 18-20 maissa, ja loppuilta menee perheen kanssa sekä tietysti niissä perusasioiden hoidossa. Tämän kun yhdistää mun terveystavoitteeseen, eli riittävään unensaantiin, on varmasti selvää ettei blogille ole jäänyt liikaa aikaa. Olen silti suunnitellut ja pohtinut ajatuksia ja kirjoituksia oman pään sisällä, jota voi tehdä ihan missä tahansa. Sillä tavoin blogikin on saanut koko ajan lisää sisältöä.

team athlete figures
Näyttääkö helpolta? Poseeraus on vaikeimmasta päästä tässä lajissa. Kuva: Hannu Rissanen

Elämässä on alkuvuoden aikana tapahtunut hurjasti ihan törkeän mahtavia juttuja, joita en lähde erittelemään sen tarkemmin. Yksi näistä jutuista on kuitenkin vasta tulossa, jonka vuoksi siitä voikin jutustella enemmän. Se luultavasti tulee näkymään blogin puolella aika vahvasti, joten senkin takia se ansaitsee ihan oman maininnan. Ja nyt pääsemme itse uutiseen.

Viimeistään huhtikuun alusta minä..palaan..valmennukseen! Ihan mahtavaa! Olen taas askeleen lähempänä omia tavoitteita, vaikka niitä kohti joutuukin kulkemaan todella pienin askelin.

Mä olen edelleen kuntoutuja, jos joku sitä miettii, eikä tarkoitus ole muutenkaan lähteä vetämään mitään maksimeja. Mennyt aika saattaa tuntua itsestä todella pitkältä, mutta todellisuudessa ammattitaitoiset henkilöt mun ympärillä jaksavat muistuttaa, että vuosi on todella lyhyt aika, eikä kovin moni pystyisi niihin asioihin, joihin minä olen pystynyt jo kauan aikaa. Sen kuuleminen lohduttaa.

Miksi tämä on niin iso asia?

team athlete figures
Tästä se taas lähtee! Kuva: Hannu Rissanen

Eihän tämä käytännössä tarkoita todellakaan sitä, että seuraavaksi oltaisiin lavalla. Mielelle tämä on kuitenkin todella suuri juttu, koska nyt vihdoin tiedän, minkälainen tekeminen on turvallista ja minkälaiset rajat täytyy asettaa. Erkauma onkin todellisuudessa luultua paremmassa kunnossa, joka oli todella helpottavaa oman psyykkisen hyvinvoinnin kannalta.

Tarkoituksena on lähteä rakentamaan taas rutiinia, johdonmukaisuutta ja haastaa kehoa monin eri tavoin, jotta oltaisiin mahdollisimman liikkuvia, vahvoja, voimakkaita ja teknillisesti korrekteja. Ja kaikki tämä on mahdollista niin, että se tukee ja nopeuttaa kuntoutumista. Sen mahdollistaa oikeastaan se, että omaan todella hyvän keskivartalohallinnan ja oman kehon hahmottamiskyky on myös aina ollut jotain aika hämmästyttävää. 

Lähtötilanne on muutenkin se, että lihasmassaa on jonkin verran päässyt karkaamaan, mutta se saadaan nopeasti korjattua, kun siihen vaiheeseen päästään. Nyt vain luodaan pohja optimaaliselle harjoittelulle kaikilla osa-alueilla. Muistan synnytyksen jälkeisen ajan vähän liiankin hyvin, koska oli aika kurja tunne, kun kaikki lihaspaineet olivat hävinneet, kaikki jäntevyys oli kadonnut ja sellainen pystyyn kuollut puu - olo. Haha. :D 

Palataan!