Näin kuntoutat vatsalihasten erkauman

Juttelin jonkin aikaa sitten äitini kanssa ja jotenkin keskustelu päätyi vatsalihaserkaumasta jutusteluun. Hänen ensimmäinen reaktio taisi olla: Ai mikä? Äitini ei ole vielä täyttänyt edes 50 vuotta, eikä ei ollut tietoinen siitä mikä erkauma edes on, ja hän on sentään saanut kolme lasta. Suorien vatsalihasten erkauma ja siitä johtuvat ongelmat ovat meidän sukupolvelle (etenkin naisille) olleet pinnalla nyt jo tovin, mutta esimerkiksi se on ollut äitini ikäluokalle täysin tuntematon asia. Eikä erkauman tunteminen tai tunnistaminen ole vieläkään arvoisellaan tasolla. Sen voin kertoa omasta kokemuksesta.

Käydään lyhyesti läpi, mikä tuo asiaan perehtyneiden painottama vatsalihaserkauma on. Raskaana ollessa ja mahan kasvaessa suorat vatsalihakset joutuvat antamaan periksi ja niiden välissä oleva linea alba, eli jännesauma, löystyy ja venyy. Tämän tekee mahdolliseksi kehossa jylläävät hormoonit, jotka tosin pehmentävät ja löystyttävät ehkä hieman muutakin..Suorat vatsalihakset siis siirtyvät tavallaan "alta pois" vatsan sivuille. Normaalisti, välin tulisi olla noin kahden sentin luokkaa mutta erkaumassa se voi kuuleman mukaan olla jopa 15!

40+1

Netistä löytyy paljon kuvia ja tietoa siitä, miltä erkauma näyttää ja kuinka vatsalihakset siinä sijoittuvat verrattuna normaalitilaan. Osalla raskaina olleista, vatsalihakset palautuvat kahden kuukauden kuluessa synnytyksestä. Toisilla tilanne ei ole niin hyvä ja suorat vatsat jäävät väärälle paikalle, jolloin keskivartalon tuki käytännössä katoaa. Sanotaan myös, että vuoden jälkeen palautumista niissä ei tapahdu enää spontaanisti ja sen ajan jälkeen tarvitaan viimeistään harjoitteita asian korjaamiseksi. Hyvä puoli nimittäin on se, että asian korjaamiseen voi itse vaikuttaa. Kerron ihan kohta, miten itse olen tehnyt.

En ole kuulunut erkauman riskiryhmään mutta silti, itselleni järkyttävästi, huomasin vasta sen kahden kuukauden jälkeen erkauman olemassa olon, sattumalta!!! Olen aina urheillut ja ollut aktiivinen, en ole ikinä kärsinyt ylipainosta eikä minulla ole ollut monisikiöraskautta. Enkä kai vielä täysin ikäloppukaan ole. Miettikää, silti sain tämän hermoja rassaavan erkauman kiusakseni. Olen sataprosenttisen varma, että omassa tapauksessa tila johtuu pojan syntyneen "vasta" 42+0. Kuten yllä olevasta kuvasta huomaa, maha oli jo aika iso laskettuna aikana, jonka jälkeen se kasvoi vielä kahden viikon ajan ja siinä ajassa ihokin kerkesi revetä, vaikka tuolloin vielä ajattelin pääseväni puhtain nahoin. 

Lisäksi, kuntosaliharrastuksen ansiosta olen oppinut käyttämään sekä lantionpohjalihaksiani, että sitä mystistä poikittaista vatsalihasta. Niin tosiaan. Ettei erkauma ja sen hoitaminen olisi yhtään monimutkaisempaa, siihen soppaan on täytynyt sotkea vielä poikittainen vatsalihas. Jollekin tämä on varmasti tuttu, mutta yllättävän suuri osa naisista ei ole vielä tajunnut kuinka iso ja tärkeä rooli tuolla lihaksella on raskauden aikana sekä sen jälkeen. Palataan tuohonkin ihan pian.

2kk synnytyksen jälkeen

Tässä ylemmässä kuvassa synnytyksestä tosiaan on kulunut tuo maaginen kaksi kuukautta ja aloin ihmetellä miksi mahani on niin outo. Osallistuin mielenkiinnosta äideille tarkoitettuun fysioterapeutti-iltaan just noihin aikoihin ja siellä todettiin erkauman alkavan jo ylävatsalta ja jatkuvan aina navan alapuolelle. Siis anteeksi mitä? Juuri jälkitarkastuksessa olleena, olin melko järkyttynyt, koska siellä oli kerrottu aivan päinvastoin. Olin lukenut asiasta paljon. Olin ollut tietoinen heti raskauden alkumetreiltä. Jouduin kuitenkin itsekin toteamaan kuinka tietoinen en ollut. Erkauma on niin kokonaisvaltainen ja se täytyy ymmärtää sekä omaksua, jotta siitä parantuminen olisi alkuunkaan mahdollista. Tilanne on siitä jopa surkuhupaisa, että minulla on todella vahvat suorat vatsat, joka tässä erkaumassa asiassa saattaakin olla jopa huono asia.

Mitä tarkoitan sillä, että vatsani oli outo? Eli mistä erkauman tunnistaa? Omalla kohdallani se oli tuo alavatsa ja navan seutu, joka tuossa kuvassakin näkyy. Vatsa pullottaa. Se on ihmeellinen pehmeä kasa, vähän kuin pullataikina. Kumartuessa vatsa valahtaa polviin. Ja se on sellainen siitäkin huolimatta, vaikka laihduttaisi kuinka, vaikka paino olisi vähemmän kuin ennen raskautta ja vaikka rasvaa ei olisi nimeksikään. Sen tietää myöskin siitä, jos vatsanahka "karkaa" vatsan sisään selkämakuulla. Jep. Tarpeeksi pahassa erkaumassa vatsa ei pysy vartalon tasossa, vaan se pakenee sun sisälle, paljastaen erkauman reunat. Se on kieltämättä ajatuksena jo melko karua, ja vatsan pinnalla voi näkyä jopa sydämen syke. 

Jos mietit hetken, miltä tuntuisi vatsalihaksien katoavan? Ettei keskivartalossa olisi tukea? Että kaikki elimet ja iho kulkisi vapaana pitkin keskivartaloa? Se on tila, johon erkaumaa voi verrata. Ihmettelin silloin synnytyksen jälkeen, kun vartalo oli kuin keitetty spagetti: hallitsematon ja tottelematon. Niin hallitsematon, että seisomisen onnistumiseen meni kolme kokonaista päivää! Tiedän siis tarkalleen miltä tuntuisi, jos vatsalihakset katoaisivat.

Minulle on ihan ok se, että tällainen tapahtuu raskaana ollessa. Vauva tarvitsee sen tilan ja on ihan järkeen käypää, että keho on niin viisas ja sallii sen. Se mikä minulle ei ole ok, on kuinka vähän asiasta valaistaan ja kuinka väärin suurin piirtein kaikki hoidetaan! Jälkitarkastuksessa minulle kerrottiin, että erkauma on parantunut hyvin. Niin asia varmaan olikin, kun he tarkastivat sen vain vatsan yläreunasta, jossa se oli pienimmillään. Pieni hipaisu ylävatsaa ja asia oli sillä kuitattu. "Voit treenata vointisi mukaan". Aaargh! Tuo oli muutenkin ensimmäinen kerta, kun edes vatsoja jännitin tarkoituksella synnytyksen jälkeen, koska keskivartalo oli tuntunut niin vieraalta. No kappas, ehkä asia oli sillä tavalla, koska mun vatsassani oli h*lvetin suuri kraateri, herran jestas!

Ymmärrän, ettei neuvola ja julkinen terveydenhuolto voi katsoa jokaisen synnyttäneen naisen vatsoja ja perehtyä asiaan tarkemmin, koska se ei nyt vaan varsinaisesti kuulu enää heille. Mutta ihanko oikeesti? Ohjaisivat sitten suoraan jatkohoitoon tai antaisivat edes lähetteen fyssarille. Ei päin naamaa tarvitsisi valehdella tai uskotella jotain aivan muuta.

Vatsalihasten erkauma ei myöskään ole pelkästään kosmeettinen vaiva, mutta vaikka olisikin, niin kyllä asia on silti oikeutettua korjata. Äidin rooli ei ole tyytyä kohtaloon, vaan jokaisella äidillä on ihan oikeasti oikeus saada kroppansa takaisin niin hyvin kuin mahdollista, eikä se ole mitenkään pinnallista tai itsekästä. Ei nainen ole pelkästään äiti, äidiksi tulon jälkeen. Mutta tosiaan, erkauman parantamiseen on ns. oikeitakin syitä (jos joku sille linjalle tahtoo lähteä), sillä kyllä sen järkikin sanoo, että vatsalihasten tuen puuttuessa jotain ongelmia siitä seuraa. Toiset kärsivät kovista selkäkivuista ja toisilla on ongelmia paineen kanssa. Vakavia seuraamuksia siis!

tässä aikalailla synnytyksen jälkeen.

Erkaumaa tosiaan hoidetaan poikittaisen vatsalihaksen ja lantionpohjalihasten harjoitteilla. Se on pitkä ja hidas prosessi, voin kertoa. Itse olen päässyt omatoimisesti siihen, että erkaumaa on jäljellä enää navan kohdalla, siinä missä vatsa on ollut suurimmilaan. Linea alba on kiristynyt huomattavasti ja vatsa ei pakene enää samalla tavalla sisään päin, eikä se tällä hetkellä pullota yhtä paljon. Tilaa olen hoitanut poikittaisen vatsalihaksen ja lantionpohjan aktivaatio- ja 8vahvistusharjoitteilla. Olen kuitenkin huomannut, että en pääse erkauman kanssa eteen päin enää yksin, sillä se ei ole muutamaan viikkoon enää muuttunut parempaan päin. Asia ärsyttää ja stressaa, koska olen antanut sille täyden keskittymiseni, mutta silti se itsepintaisesti pysyy paikoillaan. Se jos mikä turhauttaa.

Tämän takia olen jättänyt treenit nyt toiseksi viikoksi jo, ja seuraavaksi minun täytyy miettiä jätänkö ne kokonaan vähäksi aikaa, vai teenkö vain kevyttä treeniä, joka ei pienimmissäkään määrin aiheuta painetta keskivartaloon. Tällä postauksella luultavasti halusin sanoa, että naiset ette ole yksin ja kannattaa mennä synnytyksen jälkeen fyssarille vaikka ihan varmuuden vuoksi! Olkaa tietoisia <3 Sillä voin kertoa, että tätä ette halua vaivaksenne, se on erittäin stressaavaa ja vie jopa yöunia. 

Loppuun on hyvä ottaa positiivinen näkökulma, eli toivoa on! Tilan voi kuntouttaa, vaikka synnytyksestä olisi kauemminkin aikaa. Nyt täytynee vain etsiä avuksi osaava fysioterapeutti ja lähteä tähän asiaan entistä kovemmalla raivolla. Ei luovuteta!

Tässä vielä linkki Ira Rissasen ja Mari Camutin opinnäytetyöhön aiheesta, joka kannattaa lukea :) Siellä on liikkeitä erkauman hoitoon;) Ja tämä postaus on itse asiassa ajankohtainen niillekin, jotka vasta miettivät raskautta, koska liikkeillä voi ehkäistä erkaumaa, kun harjoittelun aloittaa jo raskausaikana. On siis tärkeää jo ennakoida tässäkin asiassa!