NFE 2017

NFE eli Nordic Fitness Expo on pian taas täällä ja se herättää kyllä tässä osoitteessa melkoisesti tunteita. Viime viikonloppuna käytiin karsinnat, joissa meidänkin tiimiläinen toi pokaalin kotiin, hienoa! :) Omalla kohdallani nämä voisivat olla jo toiset kisat mutta sen sijaan, ei ole käyty vielä ensimmäisissäkään. Mitä ihmettä?

Munhan olisi ollut mahdollista lähteä mukaan tän syksyn kisaan, jos olisin niin tahtonut. Veikkaan kuitenkin, ettei se olisi saanut valmentajan hyväksyntää, ei sillä että olisin edes tosissaan tätä miettinyt mutta ilmaisenpahan vain. Mulle kisaamisessa on tärkeää mennä terveys edellä ja varmasti se on jokaisen ammattitaitoisen valmentajankin eka intressi, tai ainakin hyvin korkealla. Ja kun kroppa on vielä ihan rikki, niin ei siitä paketista tulisi hyvää, vaikka kuinka olisi taustaa alla.

Syyt tunteita herättävään reaktioon tosiaan on siinä, että tämän syksyn NFE olisi hyvin voinut olla jo kilpaurani toinen kilpailu. Sen sijaan kisadieetti jouduttiin keskeyttämään ja nyt tavoitteellisesta treenaamisesta taitaa olla yhteensä vuosi ja neljä kuukautta, tietenkin raskaudesta, synnytyksestä ja erkaumasta johtuen. Eli yllättävän kauan siihen palautumiseen ja koko prosessiin loppujen lopuksi menee.

Joten totta kai mua riipaisee sielusta se ajatus, että joka hetki mahdollisia kisapäiviä on vähemmän jäljellä. Tarkoitukseni oli aloittaa silloin junnusarjasta, joka olisi ollut mulle täydellinen kokemus, sillä siitä olisi saanut sopivan ensi kosketuksen kisoihin. Nyt olen tietysti liian vanha junnusarjaan ja joudun oikeasti tekemään tosi kovasti töitä, mikäli kisoihin vielä mielin jossain vaiheessa. Tai kyllähän sitä voi kisata mutta pärjääminen on jo sitten eri juttu.

Muutenkin tuntuu, että hirveesti on muuttunut tässä viimeisen vuoden aikana ja kyllä musta välillä tuntuu tosi vanhalta, kun ajattelen, että oon jo äiti jollekin toiselle ja muut "nuoret" ne vaan viilettää menemään jossain opiskelijabileissä ja mä oon jo ihan vanha. Hahahahaa. Ei mua ikinä kyllä mitkään opiskelijabileet oo kiinnostanu, että ei sen puoleen, mutta ajatuksen tasolla.

Nyt vähän ajan sisällä aika moni on kysynyt, että olenko kisannut tai meinaanko kisata joskus. Oon ruennut ajattelemaan sitä enemmän, varsinkin näin kisojen alla ja miettinyt todella, että voisinko antaa siihen kysymykseen hyvän vastauksen. Nykyisin, kun kaikkea mun tekemistä määrittää sellainen asia, johon en tämän enempää pysty itse vaikuttamaan, joten joudun aina aloittamaan: "No tällä hetkellä sitätätäjatuota" tai "mulla kun tällane ja tämmöne juttu, niin treenistä sitä tätä ja tuota ja sit on viel vähän tämmöstäkin", eli tosi ympäri pyöreetä. En vain voi sille mitään, koska mä en oikeesti voi ennustaa. Eli olisi ihan kiva saada itsekin siihen vastaus.

Toisaalta tää odottaminen ja kärsivällisyyden vaade on opettanut mulle ihan hirveesti, sillä oon semmoinen kaikki-mulle-heti-nyt-ihminen. Tiedätte varmaan sen? Se tosi ärsyttävä!

On aina ollut tosi ihanaa katsoa muiden kisahuumaa ja samalla elää sitä siinä mukana. Ja se tapahtuu itselleni joka kerta, kun kisat tulee. Ennen vain oli erona se, että tiesin pian itsekin pääseväni sinne. Se on se inhottava tunne, kun tietää että haluaa jotain niin palavasti, mutta tietää myös sen, ettei sitä voi saada.

Viikon päästä viikonloppuna ne kovan työn tehneet timantit nousee taas sinne lavalle - ja minä en. Ajattelin kuitenkin lähteä katsomaan, jos energia mitenkään sellaiseen koko päivän reissuun riittää. Bikini Fitness mittelöt käydään nimittäin sunnuntaina! Onko muita Expoille menijöitä? :)

Katsotaan, josko lähiaikoina saisin vastauksen tuohon kisahommaan. ;)

Mutta, mä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja mun aikani koittaa sitten, kun aika on oikea.