Normaali arkirytmi tai sen olemattomuus

Olen lukenut somen maailmassa olevien äitien kirjoituksia ja ihmetellyt, ollut jopa yllättynyt siitä, että miten tarkasti jotkut äidit hoitavat asiat pilkulleen jonkin suunnitelman tai teorian mukaisesti. Itselle tulee olo, että on hoitanut kaiken puolivillaisesti - olenko siis laiska äitiVälinpitämätön? Järki muistuttaa, että kaikki äidit ovat erilaisia, omine käytäntöineen mutta se on turhaa, sillä olen aina kulkenut tunteiden mukaan. Siispä, otsikon "normaali" pitäisi ehkä korvata sanalla "tavallinen", sillä normaalius on oikeastaan ihmisen luoma käsitys tietystä asiasta. Jossain asiassa vallitsee tiettyjen piirteiden ylivoima, jolloin se mielletään normaaliksi. Eihän normaalia oikeasti ole edes olemassa!

Kuitenkin, sanaa tulee käytettyä ihan huomaamatta, joten jutellaas hetki meidän normaalista arkirytmistä. Olen pohtinut, onko parempi tehdä kaikki juuri niin kuin sanotaan vai antaa tilanteen määrätä arkirytmitystä? Pärjääkö vauvan kanssa ilman arkirytmiä? Paljon kysymyksiä, jotka korostuvat nyt, kun vauveli ei enää pelkästään nuku tai syö. 

Tällä hetkellä, kun en enää treenaa salilla säännöllisesti erkauman vuoksi, minulta vapautuu aikaa runsaasti kaikkeen muuhun. Kotitreenien ja vaunulenkkien yhdistäminen arkeen luistaa paremmin kuin voidellut sukset, joten tällä hetkellä oma elämä on melko huoletonta. Ainakin tämän viikon verran, sillä arki tulee muuttumaan lähiviikkojen aikana jännittävästi täysin erilaiseksi.

Julius tosiaan täyttää pian jo kuusi kuukautta (uskomatonta!), joka tarkoittaa taitojen kaksinkertaistuneen ja touhuilun monipuolistuneen. Huomaan hänessä tiettyjä piirteitä, joiden vuoksi olen alkanut stressaamaan arkirytmistä - tai lähinnä sen olemattomuudesta. 

Luen paljon muiden äitien blogeja ja törmään aina yhä uudelleen päivien selkeään aikatauluun, joka muistuttaa ravintolan menua tai muuta laadittua listaa. Maanantaista keskiviikkoon teemme näin ja viikonloput menevät näin. Aamu on tällaista ja illalla tehdään tällä tavalla. Aivot menevät jumiin ja jotenkin raksutus lakkaa. Ahdistavaa. Minä äitinä, henkilönä, persoonana, ihmisenä, en voisi elää päivittäin jonkin kaavan mukaan. Kavahdan ajatusta mutta silti tiedän, että jotkin raamit on oltava.

Sehän on hienoa, että toiset äidit ovat niin supereita, että saavat kaiken järjestettyä suurimmaksi osaksi niin kuin he ovat suunnitelleet. Eikä tässä ole tarkoitus arvostella tai loukata sitä tyyliä. Olen vain tullut siihen lopputuokseen, että itse en halua elää liian tiukkojen suunnitelmien tai listojen kanssa. Spontaanius on tärkeää itselle.

Toisaalta on pakko sanoa, että nyt viimeistään olisi hyvä saada jotain aikataulutusta arkeen, sillä poju alkaa olemaan todella touhukas, eikä malttaisi käydä nukkumaan laisinkaan. Joudun itsekin kallistumaan siihen, että jonkinlaiset arkirytmit on hyvä muodostaa hänelle. 

Meidän vauva ei kuulu niihin yksilöihin, jotka nukahtavat hyvin aikaisin illasta ja hän onkin jo mahasta asti ollut iltaeläjä, eli samanlainen kuin minä. Voisiko sellainen olla periytyvää? En tiedä, mutta itse sytyn liekkeihin aina vasta kello 18.00 jälkeen ja hän vaikuttaisi olevan samaa sorttia. Lastenhoidon kannalta ei mikään ihanteellinen ominaisuus, sillä jos hän valvoo 22 asti, se tarkoittaa auttamatta sitä, että meille vanhemmille ei jää illasta yhtään aikaan kodin hoitamiseen saatika muuhun.

Tuo myöhään valvominen on aivan varmasti perintöä sairaalasta, jossa iltasyöttö oli aina 23 aikaan. Nykyisin hän ei onneksi kuitenkaan sinne asti jaksa millään valvoa, vaikka alussa siltä vaikuttikin. Ei meillä mitään täysin pitävää arkirytmiä ole mutta seuraavaa olen pyrkinyt toteuttamaan, sillä olen huomannut hänen toistavan niitä itsestäänkin.

Aamulla hän herää aina kello 7-8. Joka aamu. Riippumatta siitä, oltiinko käyty yöunille 20 vai 22. Ja mitä yöunille käymiseen tulee, niin olen asettanut hänelle rajaksi, että yli 22 ei enää valvota, jota olen vahvistanut siten, että päiväunia ei enää nukuttaisi kauhean myöhään päivästä.

Herätys on siis meillä molemmilla yleensä jo 7, harvemmin sen jälkeen. Herään aina Juliuksen iloiseen nauruun ja kihertämiseen, en koskaan itkuun, joka tämän äidin mielestä on päivän paras hetki. Siitä kuljemme vaipanvaihdon kautta keittiöön, jossa äiti saa aamukahvit ja poika aamupuuron. Julius siirtyy olohuoneeseen omalle leikkimatolle, jonne itse menen myös syömään aamupalan heti, kun sen olen valmiiksi saanut. Ekat päikkärit hän nukkuu viimeistään siten, että on unessa 10 mennessä, yleensä jo aiemmin. 

Aamu-unien aikana pyrin siivoamaan, järjestelemään paikkoja, kirjoittamaan blogia tai hoitamaan muita perusaskareita. Yleensä tässä vaiheessa teen puolet erkaumaharjoitteista mutta se riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka pitkään hän nukkuu. Päiväunet kestävät 40 minuutista kahteen tuntiin vaihdellen, joten ikinä ei tiedä etukäteen mitä saa hoidettua. Vaihtelun vuoksi nämä aamupäikkärit saattavat olla minulle samalla myös vaunulenkki, eli hyvällä säällä pakkaan vauvan vaunuihin nukkumaan. Joskus tosin, jään vain tuijottamaan lumoavan suloista, nukkuvaa olentoa makuuhuoneessamme. 

Loput päivästä kuluu täysin sen mukaan millä mielellä hän on ja mitä juttuja itseltä on jäänyt hoitamatta. Noita juttuja ei onneksi ole enää paljon, sillä oppari on valmis, samoin kesäkurssit. Olen kuitenkin ylisuorittaja ja yleensä toisessa kädessä on kahvikuppi ja toisessa viikatut pyykit, kun koitan tehdä vähintään viittä asiaa samanaikaisesti. Joskus jääkaappiin saattaa eksyä puuropaketti tai telkkua yrittää käskyttää kännykällä. Multitaskingista aiheutuu toisinaan kunnon naurut, eikä tällainen säheltäminen juurikaan itseäni haittaa, saanpahan hekottaa yksikseni. Ei minulla ainakaan tylsää ole! :'D

Päivissä ei olekaan mitään valittamista, sillä Julius leikkii mielellään ja viihtyy vaunuissa hereilläkin, häntä on helppo viedä mukana oikeastaan minne tahansa ja hän ei vaadi koko ajan seurustelua. Kyllä hän minusta on aina ollut sellainen mystinen helppo vauva.

Jos päivissä ei ole mitään vikaa, niin yöt ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Tuntuu, että hän syö useammin kuin ennen, vaikka mukana on jo soseet ja viljat. En usko, että tiheän imun kausi voisi kestää kuukausia mutta eipä sitäkään varmaksi tiedä. Viime yönä esimerkiksi heräsin 4 aikaan ihme ääniin ja huomasin pojan olevan vatsallaan ja yrittäen vimmatusti ryömiä eteen päin, nauraen samalla. Siinä pari tuntia valvottiin ja sen jälkeen nukuttiin erittäin huonosti. Jälkeen päin huvittaa hänen yölliset touhut mutta sillä hetkellä rukoili vain unen mahdollisuutta. :D Lähinnä itseä kiinnostaisi tietää, mistä suuret vaihtelut johtuvat varsinkin nyt, kun tietty rytmi on olemassa?

Olematon arkirytmimme on muodostunut aamujen ja iltojen "normaaliksi" arjeksi ja siten päivillä on hyvät raamit. Silti ihmettelen kuinka erilaisia vauvat voivatkaan olla, kun toinen syö kahdesti ja toinen kymmenesti yössään. Enkä edes liioittele, yksi yö kymmenen syöttöä oli totista totta! :D Eikä hän ole enää pieni vauva, vaan jo iso poika, jonka kasvua ja kehittymistä saan seurata, joskus jopa huvittuneena.

Minulle saa jakaa vinkkejä ja kokemuksia, niitä on ihan hauska lukea :)