Oletko kokenut syrjintää?

Olen miettinyt tätä aihetta jo pidempään, koska yllätyksekseni törmään siihen personal trainerin työssä melko useasti. En olisi ajatellut, että joudun sitä ikinä elämässäni kokemaan, mutta kyllä: olen kokenut syrjintää. 

En sillä tavalla mitenkään kovin näkyvästi enkä siitä ole itseeni ottanut. Mutta olen miettinyt että pitäisikö? En tiedä minkä asteista syrjintää ne ryhmät kokevat, joissa tilanne on pahimmillaan. Enkä missään nimessä ylikorosta omaa kokemustani, ei se varmaan ole verrattavissa moneen muuhun tilanteeseen. Se on kuitenkin olemassa.

Yleensä nämä ennakko-oletukset liittyvät ikään. Voinko olla pätevä valmentaja, jos olen "näin nuori"? Käytän itsestäni usein sanaa valmentaja, koska siihen pyritään jokaisen asiakkaan kanssa. Valmennukseen. Ei pelkkään ohjaukseen, vaan opettamiseen, eli valmentamiseen. Personal trainer ja valmentaja ovat suorastaan kuin yö ja päivä, eivätkä ne missään nimessä ole sama asia. Valmentaja voi kuitenkin olla myös pt ja toisin päin. Kaikki riippuu ihan itsestään, että kuinka pitkälle omaa ammattitaitoa haluaa viedä. 

Ja olen halunnut viedä omaani pitkälle. Urheiluravitsemusopinnot antavat itse asiassa jo todella hyvät eväät psykologisen puolen valmennukselle mutta ne täydentävät ihan käytännön valmennustaitojakin, vaikka nimi kantaa pelkkään ravitsemukseen liittyviä asioita. Mä sanon: ei näitä kahta voi erottaa, ne ovat aina samassa paketissa. 

Ja tämän takia ei ikinä pitäisi syrjiä tai perustaa ennakkokäsitystä vaikka ulkonäköön. Nuori voi olla paljon pätevämpikin kuin vanhempi henkilö, sillä ajantasaisuus voi monelta vanhalta konkarilta unohtua. Koko ajan tehdään lisää tutkimuksia ja opitaan enemmän - asiat muuttuu. Ymmärrän toki, että ihmiset ovat erilaisia ja joku 30-kymppinen ei vielä silloinkaan ole aikuistunut ja joku 16-vuotias pystyy jo olemaan hyvä äiti. 

En ole loukkaantunut tai ärsyyntynyt, mutta hieman ihmeissäni kyllä, että tällaista silti tapahtuu. Ja nyt kun sen näkee näin läheltä, se koskettaa tietenkin vielä enemmän. Toinen urani huippuhetkistä (huomaa sarkastisuus) on ollut se, kun mietitään että voiko nainen olla hyvä personal trainer miehelle? Osaako se? Voitte varmaan arvata mitä mieltä siitä olen. Huvitusmittarini nousee ainakin sinne kymppiin asti, mutta eihän sitä tietenkään voi näyttää. 

Voiko joku toinen olla hyvä toiselle liittyy enemmänkin luonteeseen ja persoonallisuuteen eikä ikään tai sukupuoleen. Vähän kuin parisuhteissakin. Kaikkien kanssa kun ei vaan klikkaa. Ja silloin on ihan okei sanoa se ääneen - hienovaraisesti tietenkin.

Itse otsikon kysymykseen, kun joutuu vastaamaan kyllä, on se melko surullistaTämän oman pohdinnan seurauksena voisi itsekin olla hieman enemmän avoimempi ja ennakkoluulottomampi. Aina on varaa parantaa. :)