Otaku

Palailen blogin pariin hieman epätavallisella aiheella ja sen takia pohjustan tekstiä ensiksi. Markkinointiosuuskunnassa opiskeleminen vaatii paljon ammattikirjallisuuden lukemista ja sieltä kautta nousi ajatus kirjoittaa teille Otakusta.

Toisena pohjustuksena vielä, että olen vähän tarkoituksella ollut hiljaa täällä puolella ja keskittynyt asioihin, jotka ovat tällä hetkellä etusijalla. Uuden opettelua on ollut paljon - nyt kun ensimmäistä kertaa elämässäni olen asunut yksin. Hieman on tullut sen myötä myös uutta näkökulmaa elämään ja siksi haluankin kirjoittaa jostain ihan muusta kuin aina niistä treenilätinöistä. 

Palatakseni takaisin aiheeseen eli otakuun. Mikä se on? Lyhyesti ja ytimekkäästi se tarkoittaa pakkomiellettä hyvällä tavalla. "when you find your Otaku, you become obsessed with that particular thing. It fills your life and you are satisfied and completely happy with it." Jos joku miettii miten tämä liittyy markkinoinnin opiskeluun niin kyseessä on brändiin ja tuotteisiin liittyvä kirja, jossa painotetaan erilaistamisen merkitystä :D Otaku on siis sellainen asia, joka synnyttää intohimoa ja on kantajalleen se missä on hyvä. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta himohamstraaja tyylistä pakkomiellettä vaan se on enemmän asia, joka jokaisen olisi hyvä löytää elämässä. Tämä termi liitetään myös anime/manga kulttuuriin mutta ei ole sama asia tässä yhteydessä. 

Ja vaikka sanoin ettei tää liity treenailuun niin sillä tavalla kyllä liittyy ettei oo ehkä vaikea arvata mistä minä oon löytänyt oman otakuni - elämäntavasta jota vietän, tietenkin. Jännää asiassa onkin se, että tämä voi löytyä yllättävistä asioista. Sillä hei, have you met me like three years ago?

Jonkun ulkopuolisen silmissä saattaa näyttää, että oikeesti mitä hiton järkee tollasessa on? Mut se ei ole aina koko totuus mitä päälle päin näkyy, vaan koko jutun pointti onkin siellä veden pinnan alla näkymättömissä ja leviää siellä todella laajalle. Kaikista tärkeintä minulle on se, miten opin joka päivä lisää muista ja itsestäni. Kuinka ajattelu ja oma henkinen puoli kasvaa ja kehittyy jatkuvasti sellaisen asian parissa, joka antaa paljon enemmän kuin ottaa. Tietysti aina voi tehdä paremmin. Ja tänä aikana, kun on ollut vaikeampaa kuin yleensä niin joistain asioista olen surutta luopunut. Treeneistä ja tästä elämäntavasta en ole kuitenkaan nipistänyt yhtään! Miksi? Koska otaku :) 

Mä tiedän aika täydellisen hyvin miltä tuntuu tehdä asioita, joihin ei oo minkäänlaista motivaatiota. Silti, kuinka moni miettii oikeesti jotai tällasia juttuja? Aika harva. Siksi haluan kyllä kannustaa jokaista etsimään omaa otakua. Päiviä kun ei ikinä saa takaisin ja mikä olisikaan enemmän hukkaan heitettyä kuin elämä, joka on lahjana annettu?

~T