Otteita arjesta dipan kanssa

Muistatteko vielä tämän tekstin, kun kirjoitin elämisestä diplomi-insinöörin kanssa? Noh, se sai aika monta lukukertaa, vaikka oli kirjoitettu enemmän ehkä sisäpiirimäisesti kärjistäen kuin suuremmalle yleisölle, mutta sen jälkeen olen päässyt vääntämään asiasta vitsiä aika monen kanssa.. :D 

Tälle "jatko-osalle" idea syntyi tässä ihan äskettäin, sillä mieheni salamyhkäisesti istuutui sohvalle viereeni ja kertoi uusimmasta ostoksestaan, joka oli juuri saapunut postilla jostain Aasian mantereelta - tai näin mä ainakin kuvittelen, sillä onhan eBay kuljettanut samaisesta paikasta meille muun muassa seuraavat tavarat: kaikki asunnon lamput, dronen (palataanpa tähän vielä), lämpöpistoolin(?), hulk-essun, maidonvaahdottimen, liian kuuman ruuan tunnistavat vauvan lusikat ja miljoona sellaista esinettä, joita en tunnista edes nimeltä. Kaikista ällöttävintä on ehkä jotkut silikoniset asiat, joihin en sen syvällisemmin edes halua perehtyä. (Älkää nyt sitten antako mielikuvituksen lähteä laukalle, mistään SELLAISESTA ei ole kyse!)

Näistä pienistä arjen asioista tai meidän eroista, liittyen toimintatapoihin, saisi joka päivä jonkin pienen kirjoituksen. Mieheni ei tätä ehkä huomaa tai rekisteröi, mutta itse laitan kaikki nämä pienet asiat samaiseen säiliöön, vähän kuin päiväkirjan merkinnöiksi ja palaan niihin aina tietyissä yhteyksissä. On tosi hupaisaa tehdä toisesta tällaisia havaintoja! No okei, ainakin se on minusta tosi hauskaa. :D

Mutta jospa nyt palattaisiin siihen viimeisimpään ostokseen, joka sai vaimon taas kuvitteellisesti pyörittämään silmiä ja päästämään suuren sekä äänekkään huokaisun : Mitä sä noilla teet?!

Insinöörileluja

diplomi-insinööri
Insinöörin lelut on ihan omaa luokkaansa!

Vaikka tämä teksti saa uhkaavasti kaksinaismerkitykiä kovaan tahtiin, niin lelusta puhuttaessa tarkoitan yllä olevia laseja. Ei minulla ole hajuakaan miksi niitä kutsutaan tai miksi hän on ne hankkinut, mutta jos palataan tuohon hetkeen vähäksi aikaa niin se menisi suurinpiirtein seuraavasti:

"Katsotaan" tv:tä ja yhtäkkiä havahdun työjuttujen parista insinöörin epämääräiseen puuhasteluun, joka aina kertoo jotain olevan meneillään. Seuraan tilannetta kuitenkaan sanomatta mitään, kunnes hän vetää lasit päähänsä ja en voi enää välttää huvittuneen ja ihmetyksen sekaista kysymystä: Mitä sä teet? Tuttuun tapaan saan vastaukseksi jotain, mikä ei vakuuta minua laisinkaan, mutta josta tiedän että kohta mennään taas ja niin tosiaan käy tälläkin kertaa. Sen olin jo arvannut ja melkein samassa hetkessä lasit isketään mun päähän. Ajattelen, että voi jösses mutta en kehtaa sanoa sitä ääneen, sillä toinen on niin tohkeissaan etsimässä jotain kalliovideota, jonka pitäisi vaikuttaa aidolta ja maiseman jatkua päätä kääntämällä. 

Tyydyn jälleen kerran osaani testata tätä uutta ja ihmeellistä juttua, koska en halua pilata toisen iloa ja keskeyttäminen olisi lähes mahdotonta, kun yhtä aikaa pitäisi keskittyä informaatiotulvaan ja totella hänen ohjeitaan, miten toimia näiden lasien kanssa. Mä puolestaan ajattelen, että näyttelemisen taidosta olis jälleen hyötyä, koska tiedän jo etukäteen, että nyt kun olet suostunut testaamaan se ei todellakaan jää siihen. Ja niin oli tälläkin kertaa. Tämä insinööri nimittäin oikein riemastuu, että pääsee jakamaan nämä erilaiset teknilliset asiat jonkun kanssa ja se todella on kuin heittäisi vettä kiukaalle.  Eli joskus saatan myös toivoa sitä, että täällä asuisi toinenkin insinööri, jotta he voisivat keskenään pohtia näitä elämän perusasioita.

Varo mitä toivot

Taiteellinen näkemys on vertaansa vailla, sillä täähän oli hänen sanojen mukaan: bellissimo!

En vain voi olla nauramatta tälle aterialle, jonka perusteena oli se, että on siinä ainakin jotain vihreetä. Yksi tököttävä Romaine-lehti! Ajatus insinöörin ajatusmaailmasta on samaan aikaan hellyyttävä ja huvittava: olihan tämä tehty ihan minua varten!

Julius rakastaa kaikkia pyöriviä renkaita ylivoimaisesti eniten, joten toive kahdesta insinööristä saman katon alla saattaa hyvinkin toteutua vielä tämän elämän aikana. Kannattaisi siis varoa mitä toivoo, sillä en oo kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, että jatkuvasti kahden insinöörin läsnäolo olisi omalle mielenterveydelle hyväksi.

Palatakseni kuitenkin vielä noihin laseihin, niin samanlainen tilanne syntyi joskus viime vuoden puolella, kun hän oli päättänyt ostaa itselleen lahjaksi dronen. Se, että mihin hän sitä tarvitsee ei ole vielä tänä päivä minulle selvinnyt, eikä drone ole liiemmin kaapista liikkunut sen saapumispäivän jälkeen. Vähintään yhtä tohkeissaan hän siitäkin kuitenkin oli silloin. 

Mutta toisaalta voin vakuuttaa teille, että insinöörin kanssa arki ei ole ikinä tylsää, vaan se on täynnä sateenkaaren värejä ja yllätyksiä, jotka jaksavat naurattaa ja kerryttävät ainakin kymmenen vuotta lisää ikää mittariin.