Kokemuksia päiväkodista

Kirjoitin jonkun aikaa sitten päiväkodista ja päätöksestämme laittaa poikanen sinne. Nyt avaan hieman enemmän sitä, että minkälaisia kokemuksia meillä on ja miten se on vaikuttanut arkeen.

taapero
Hän tykkää katsella maisemia.

Julius oli noin vuoden, kun päätimme laittaa hänet kokoaikaiseen hoitoon. Päädyimme yksityiseen perhepäivähoitoon, sillä koin koko tilanteen todella ahdistavana ja se oli vaikeaa - kunnalliseen en olisi pystynyt häntä laittamaan vielä. Eikä olisi päässytkään varmasti, sillä tarve tuli aika äkkiä ja en usko  että kunta olisi siinä voinut auttaa tarjoamalla hoitopaikkaa. 

En halua tarkoituksella puhua kunnallisesta päivähoidosta negatiiviseen sävyyn. Uskon, että siellä hoito on ihan yhtä laadukasta ja hoitajat ammattitaitoisia. Huolenaiheeni kumpusi ihan vain lasten suuresta ryhmäkoosta tai hoitajien vähäisestä määrästä, ihanpa kai sama kumpaa näkökulmaa käyttää, perimmäinen ajatus on sama.

Lisäksi itsessäni kyti ajatus siitä, että haluaisin tukea yksityisiä hoitajia. Olen ymmärtänyt heidän asemansa olevan vaikea. Lappeenrannassa on jotenkin todella vähän tietoa saatavilla aiheesta, toivoisin tähän muutosta. Toivottavasti tuleva palveluseteli -konsepti muuttaa asioita helpommaksi.

Raha se on mikä ratkaisee?

vauva vaunuissa
Iloinen pikkuinen. :)

Yksityinen perhepäivähoito kuulostaa monen korvaan varmaan aika kalliilta - ja niinhän se onkin. Alueesta riippuen, hinnat voi vaihdella muutamasta sadasta reiluun tonniin per kuukausi. Onneksi Lappeenranta ei kuulu niihin kalleimpiim alueisiin muun kuin kunnallisveron osilta. Tästäkin hintatilanteesta on todella vähän tietoa tarjolla, sillä Kelahan tukee vanhempia yksityisen hoidon tuella. Ja se on ainut positiivinen ja hyvä asia, joka minulle tulee mieleen kun puhutaan tästä laitoksesta. Totuus on kuitenkin, että Kelasta on kerrankin suuri apu meille. He avustavat suurilta osin hoitomaksun kanssa.

Toinen asia joka yllätti, on Lappeenrannan kunnan avustus, joka on myös suuri plussa. Se ymmärtääkseni kuitenkin poistuu palvelusetelien myötä. Tai en ole täysin perillä vielä, mutta korkea aika olisi asiaa rueta selvittämään. Iso plussa kunnan avustukselle joka tapauksessa, sehän ei ole mitenkään pakollista. 

Eli ei meillä todellakaan olisi ollut varaa laittaa Juliusta hoitoon yksityiselle ilman näitä tukia. Raha on yleensäkin asia, joka kiinnostaa, niin voin kertoa, että (muistaakseni) meillä jää kuukauden hoidosta maksettavaksi vaivaiset 218 euroa ja joitakin senttejä päälle. En voisi olla kiitollisempi, että tilanne on niin hyvä. Joka on ihan samaa kuin kunnallisellakin puolella. Mahtavuutta!!

Mielestäni nämä hintatiedot voisivat olla paljon paremmin esillä, sillä vanhempien olisi tärkeää saada suunnitella hoitoa ja taloutta kokonaisuutena - eihän kukaan voi ennakoida mitään jos ei tiedä kulujen määrää. Me oltiin alkuun ainakin ihan pihalla kaikkien hintojen ja paperiasioiden kanssa. Niinkuin esikoisen kanssa melkein kaikissa asioissa, hehe..

Miten päivähoito on sujunut?

vauvan seeprahaalari
Nam, nam herkkuuu.

Päivähoito on edelleen minulle sellainen asia, joka on pakollinen paha. Ikävöin häntä hirveästi koko ajan, mutta tiedän että se on hyväksi sosiaalisille taidoille ja kaikelle muulle siinä sivussa. Juliukselle päivähoito on ollut ehdottomasti positiivinen juttu ja tuonut pienen pojan elämään selvän rytmin. Se on asia, jota kannatan. 

Lisäksi raaka totuus on se, että olemme saaneet ihan eri tavalla energiaa omaan arkeemme päivähoidon astuttua kuvioihin. Toki joskus vielä yöllä joudutaan heräilemään ja se väsyttää meitä. Päivähoito on kuitenkin tarjonnut ne auttavat kädet, joita ei oltaisi muualta saatu. 

Läheisistä kaukana asuminen on jättänyt kaiken vain meille kahdelle, ja jokin tunninkin meno on ollut täysin mahdoton, oli kyseessä sitten lääkäri tai mikä tahansa. Aina on jomman kumman pitänyt jäädä hoitamaan, eikä yhdessä ole voinut senkään vuoksi tehdä asioita. On todella suuri rikkaus, jos on edes joku, joka voi hädän hetkellä auttaa. Meillä ei ole ollut ketään. Olemme olleet kaksin mutta silti niin yksin. Eli arvostakaa niitä mummoja, pappoja, kummeja tai setiä! Nyt ymmärrän myös sen, että miksi heikommat kaatuvat - tai pikemminkin ajautuvat erilleen.

Minusta on siis kuoriutunut varsinainen päivähoidon kannattaja. Toki se vaatii sen, että hoitaja on sellainen jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaavat tai ainakaan eivät eroa ääripäihin saakka.