Parisuhde + kisakausi = a rocky road?

Miten rytmittää arkea, kun hoidettavana on sali, ruokailu, työt, koulu, parisuhde ja muut ihmissuhteet? Tiedän - kuulostaa aika kiireiseltä ja totuuden nimissä, sitä se onkin! Itse olen kisakaudella ehtinyt jo eroamaan kerran ja sen jälkeen aloittanut uuden parisuhteen ja tässä kirjoituksessa haluankin keskittyä nykytilanteeseen, sillä olisi epäreilua kirjoittaa menneisyydestä ja henkilöstä, joka ei enää niin vahvasti kuulu elämääni. 

Hän keskittyy..toivottavasti lavalla irtoo ees pikkasen hymyä :D

Kaikki mun elämässä vaatii etukäteissuunnittelua, varsinkin ruoka. Jos tiedän, että on kiire päivä tulossa, on täytynyt ennakoida ja ostaa sekä valmistaa ruuat etukäteen. Dieetillä tämä tulee korostumaan ja myönnän, että se on edelleen hankalaa. Lisäksi tykkään tuoreesta ruuasta ja kolme päivää sitten valmistettu ateria ei välttämättä ole enää mikään nautinto. Olenkin saanut paljon apua poikaystävältäni, joka mielellään laittaa minulle ruokaa valmiiksi. Siitä olen todella kiitollinen. Sillä tärkeää ei ole vain mitä ruokaa syö ja kuinka paljon, ajoituksen merkitys nousee myös aivan uusiin ulottuvuuksiin. 

Myönnän, että minua pikkuisen huolestuttaa tuleva kesä, koska tiedän että luvassa on paljon töitä. Parempi puoliskoni on töissä eri paikkakunnalla ja on vain harvoin Lappeenrannassa kanssani. Sanomattakin on selvää, että se tuo omat lisähaasteensa suhteeseen. Sen lisäksi, että täytyy suunnitella vielä enemmän, on ehdottoman tärkeää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen; Mikä on itselle tärkeintä? Mistä nipistää, kun aika on rajallista eikä yksinkertaisesti riitä kaikkeen? Näistä on hyvä keskustella myös avoimesti, jotta pysytään varmasti samalla aaltopituudella. Toisaalta, tilanteemme mahdollistaa myös sen, että saan aikaa itselleni ja voin keskittyä omaan juttuuni.

Yleensä pääsemme viettämään aikaa yhdessä myöskin kuntosalin puolella, josta molemmat nauttivat ja saamme samalla hieman enemmän yhteistä aikaa, kun minun ei tarvitse treenata yksin. Yhteen treenihetkeen saattaa helposti nimittäin vierähtää parikin tuntia. Suhdetta helpottaa, kun on samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja arvot ylipäätään. Olemme siinä mielessä outo pariskunta, ettemme ole riidelleet kertaakaan, koska yksinkertaisesti meillä ei ole ollut tarvetta sellaiseen, vaikka minä olen luonteeltani hyvinkin tulinen :D Kaikki on sujunut sen verran hyvin, että kesäkuussa meillä on yhteinen koti kahden erillisen sijaan. :) Se ei kuitenkaan muuta sitä, että työskentelemme eri paikkakunnilla, ainakaan toistaiseksi. 

Dieettini on suuniteltu starttaavaksi kunnolla juurikin kesäkuussa, joka varmasti haastaa lisää meitä mutta en koe suhteemme olevan uhattuna. Olen saanut täyden tuen kisahommiini ja se tuntuu todella hyvältä. Mieheni on ymmärtäväinen ja osaa antaa minulle tilaa mikäli sitä tarvitsen. Me kumpikin tiedetään myös, että tämä on ohimenevä vaihe ja silloin kuin tehdään hommia niin keskitytään niihin sataprosenttisesti. Tiedän, että tulee tilanteita, jolloin joudun jättämään suhdettani "toiselle sijalle". Harmittaako? Kyllä. Tilanne on outo mutta sitä helpottaa, kun asian tiedostaa. Ja eihän toisen kanssa ole tarkoituskaan olla koko ajan yhdessä ;)

Yhteenvetona sanoisin, että olemme pärjänneet hyvin. Oma mielipiteeni siis on, että parisuhde ja kisaaminen voivat parhaassa tapauksessa sopia hyvinkin yhteen ja jopa vahvistaa suhdetta. Vannonkin avoimuuden ja rehellisyyden nimiin, jotka helpottaa asioita huomattavasti. Jokaisen pariskunnnan muodostaa kaksi yksilöä, jotka yhdessä tekevät suhteesta näköisensä ja tämä toimii ainakin meillä :)