Poseeraus - puoli voittoa?

Fitnesskisoissa, ja erityisesti bikini sarjassa, lähes kuntoa yhtä tärkeäksi seikaksi nousee lavalla esiintyminen, eli poseeraus. IFBB-liiton alaiset poseeraukset muuttuivat vasta, koska entisissähän ei ollut tarpeeksi opeteltavaa. Tämä on kuitenkin sellainen osio, joka on minulle henkilökohtaisesti kaikista haastavinta koko lajissa. Jotenkin tuntuu, ettei tuommoiset poseeraukset tunnu yhtään kotoisilta tai luontevilta. Sanotaan, että harjoittelu tekee mestarin ja mestarikin harjoittelee mutta meinaa kyllä vähän usko loppua. Näitä on väännetty kotona harva se päivä ja nyt pitäisi viimeistään saada sitä kuuluisaa itsevarmuutta tähän tekemiseen.



Tottakai käymme harjoittelemassa myös yhdessä valmentajan/tiimin kanssa, jotta oppi olisi mahdollisimman maksimaalista. Jotenkin minun aivot vaan ei tahdo rekisteröidä näitä asentoja. Tilannetta ei tietenkään helpota se, että niin moni muu on jo veivannut asentoja useamman vuoden. Olen valmis menemään äärimmäisyyksiin salin puolella, treenatessa ja syömisissä mutta ongelma nousee siinä vaiheessa, kun pitäisi esitellä niitä tuloksia. Antaisinko koko homman kusta vain siksi, että mielestäni nämä poseeraukset ja niiden olemus ovat vähän teennäisiä? En missään tapauksessa. Huomenna isketään taas korkkarit jalkaan ja mennään ottamaan poseja koko tiimin voimin! Jos jotain haluaa oikein kovasti, täytyy mennä ulos mukavuusalueelta, harjoitella ja tehdä töitä ihan hitosti. Mitään täällä maailmassa ei saa ilmaiseksi tai tuosta noin vaan. Mitenkäs se kuuluisa lause menikään - "no pain, no gain" ja sen voi soveltaa myös näihin asentoihin.

Ei varmaan jäänyt kellekään epäselväksi etten pidä poseerauksista? :D Uskon kuitenkin vahvasti, että tähän voi oppia ja kasvaa sitä mukaan, kun homma helpottuu kokemuksen kautta. Toinen ongelma minulla on tuo missihymy. Hammashymy. Mikä lie oikea nimitys onkaan, se ei vaan istu näihin kasvoihin. Tiedätte ihmisiä, jotka on suorastaan luotu hymyilemään niin, että koko hammasrivistö paistaa? Se ikään kuin sopii heidän kasvoilleen. Samoin kuin joillekin vaan sopii lippahattu ja toisille ei. Noh, oonkin yrittäny vääntää tätä hymyä omille kasvoille sopivaksi ja se toden totta näyttää joka kerta enemmän ja enemmän kauhealta irvistykseltä :D Aika monet naurut oon saanut näistä harjoitussessioista. On ihan normaalia nauraa itselleen peilin edessä vääntäytyneenä hassuihin ja mitä epämukavimpiin asentoihin? Jep. Fitnessin ihana elämä. :D

Tarkoituksena ei kuitenkaan missään nimessä ole luovuttaa - päinvastoin, lupaan itselleni ottaa sellaisen bikini posedownin, että osaisin sen vaikka unissani! Katsotaan, jos huomisista poseharkoista saisi vaikka jotain kuvamatskua :) Blogiin on muutenkin tulossa lähiaikoina uutta kivaa juttua ja rupean kyllä kirjoittelemaan ihan uudella innolla ja laadulla.. ;) Ja huomenna muute treenataan! :)